Osa-aikainen!

Työ voi olla asa-aikainen ja silloin saa osan ajastaan levätä. Elikkä yhtä hommaa kohti voi olla vaikkapa kaksi tekijää. Joskus se merkitsee sitä, että sama työ on tehtävä puolta lyhyemmässä ajassa. Näin kävi vaimolleni, kun ajattelimme, että hän keventää kuormaansa, mutta järjestötyö ei noudata aina kaikkia luonnonlakeja. Olihan siitä muutakin haittaa. Esimerkiksi eläke pieneni huomattavasti. Keppi ja porkkana tulee useasti samassa paketissa.

Paneuduin tuohon osa-aika-käsitteeseen perusteellisesti. Onko rötöstelevä ihminen vain osa-aikakansalainen vai tuleeko ihmisestä kokoaikainen rosvo, kun yhtenä päivänä horjahtaa kaidalta tieltä? Kyllä useasti tulee kokoaikainen lusija, kun ovi lukitaan ulkoa päin. Kyllä se taitaa olla totta, kun on todettu: Jumala armahtaa, ihmiset eivät!

Teismi ja ateismi ovat käsitteitä joista ihminen voi periaatteessa valita vain toisen, mutta voiko näissäkin esiintyä osa-aikaisuutta. Tuleeko ateistista osa-aikainen, jos hän salaa epäilee? Ja tuleeko teististä osa-aikainen, jos hän joskus erehtyy pitämään ateistin perusteluja kestävinä?

Miten on sitten uskovan, joka suhtautuu osa-aikaisesti Jumalan sanan totuuksiin? Tuota noudatan, mutta tuota en, koska se olisi niin rajoittavaa. Olisiko sanan seuraaminen tarkempaa, jos tietäisimme, että osa-aikaisesta noudattamisesta ei saa täyttä palkkaa? Ehkä kannattaa mietiä ketä lopulta palvelen? Sitäkin, syntyykö Jeesus-lapsi aina uudelleen ehtimättä aikuisuuteen kasvussaan?

Mainokset

Toinen kylvö

Mister kalluppi saa selville kaikenlaisia asioita ihan vain kyselemällä ihmisiltä. Joskus kysellään katukallupissa myös hengellisiä asioita. Useasti nuoremmat vastaavat: Ei mitään hajua! Olen miettinyt, että onko se trendikästä ja kavereiden takia niin sanaotaan, vai onko se totuus? Melkein poikkeuksetta myönteisesti suhtautuvat ovat jo elämää nähneitä. Uskooontulokokemuksiin liittyy lähes aina joku rukoileva mummo tai muu sukulainen.

Kirkonkin piirissä näyttää olevan huolta miten tavoittaa aikuisuuteen kasvavaa nuorisoa, koska heidän pitäisi olla tulevaisuuden vastuunkantajia myös hengellisellä alalla. Siinä onkin bikpropleem. Mikä olisi se täky, johon ihminen tarttuisi silloin, kun kaikki on hyvin ja koko maailma avoinna edessä. Osataan montaa kieltä ja työpaikan voi saada vaikka toiselta puolelta maapalloa. On niin paljon kiinnostavaa. Kaikki on edessä kaikkine mahdollisuuksineen. Rippikoulua pidettiin joskus avaimena lisähauskaan. Saa kauniit kirkkohäät ja pääsee ikäänkuin aikuisten kirjoihin ja huvielämäkin aukeaa uudella tavalla, joten miksi ei ne muutamat päivät leirillä samanikäisten kanssa nuotioita poltellen.

Kun lapsia kastetaan, niin siinä on mukana ainakin ollut se Matteuksen kirjaama käsky: Kastakaa ja opettakaa! Toimituksen suorittaja kysyy vanhemmilta ja kummeilta ovatko valmiit toteuttamaan tuota käskyä. Yleensä kaikki lupaavat niin tehdä. Elikkä kapaloista ulos kasvava lapsi olisi se hyvä maa, johon pitäisi kylvää Sanan siementä. Lapsella pitäisi olla ihmisoikeuksiin kuuluvana tieto siitä, että meillä on sielu siis jotain Jumalasta itsessämme. Sana kasvaa hedelmää, vaikka se ensin kuolee, kun lankeilemme syntiin, mutta kerran kylvetty sana ei mene hukkaan.

Jos tämä ensikylvö on laiminlyöty lupauksesta huolimatta, on tehty suuri virhe eli lupaus, joka on annettu Jumalan kasvojen edessä, on rikottu. Jos pieni ihminen kasvaa murrosikään ilman sanan kylvöä, niin sen kylväminen on kai sitten niinkuin Jeesus puhuu kylväjästä, joka heitti siementä sinne ja tänne. Kylvö menee tienoheen, kalliolle ja ohdakkeisiin, jos ihmisellä ei ole etsikkoaika eli Herran kutsu päällä. Valitettavasti vasta vastoinkäymiset herättävät ajatuksia, josko tuonpuoleisessa on kuitenkin jotain. Silloin tarvitaan sanomaa neitseestäsyntyneestä, voimalla puetusta, kärsineetä ja ylösnousseesta Vapahtajasta!

Valamies

Amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä on käytössä valamiesjärjestelmä. Oikeusjutun osapuolet valitsevat yhdessä puolueettomaksi ajatellun valamiehistön. Jos ennakkoasenne on suuntaan tai toiseen selkeä, toinen voi evätä valamiesehdokkaan. Asioita hoitamaan halutaan sellainen ryhmä, jolla ei ole lukkoonlyötyä asennetta ja näin ollen voidaan olettaa, että ryhmä etsii ja löytää totuuden asiasta.

Näyttää siltä, että valamiehistön valinta on jumalisempi kuin kirkollinen vaali Suomessa. Kirkollisissakin vaaleissa etsitään nimenomaan asenteellista ehdokasta, tosin voi käydä niin, että oikea färi löytyy vasta valinnan jälkeen.

Olen vähän mietiskellyt sitä, että piispojen pitäisi kollegiona olla ne Jumalan valamiehet, jotka päivät päästään etsivät oikeutta ja totuutta, joka tarkoittaa rakastavan Jumalan kasvojen etsimistä. Mitä Hän on tarkoitanut sanassaan ja mikä on Hänen tahtonsa tänään.

Minulle esitettiin aikoinaan kysymys: Onko mahdollista valita kirkkoherra erään tunnetun herätysliikkeen jäsenestä. Tuleeko siitä hankaluuksia. Vastasin suurinpiirtein näin. Siinä on kolme asiaa, jotka vaikuttavat. Ensinnä henkilön perusluonne. Toiseksi se onko sama herätysliike paikkakunnalla enemmistö. vai vähemmistöasemassa. Jos liikkeellä olisi selkeä enemmistö , se saattaisi vaikuttaa niin, että hän palvelisi omiaan jotenkin paremmin suorastaan rakkaudesta, mutta niitä toisia vain velvollisuudentunnosta.

Kaitsenta on varmaankin monimutkaista, kun pitäisi lakaista sisään ja ulospäin yhtä aikaa.

Kirjoita, älä soita

Minulla oli ystävä! Nimenomaan oli, koska hän on jo poissa. Me olimme molemmat perheellisiä, yksi vaimo ja yhtä monta lasta kummassakin perheessä. Meillä kummallakin oli kokemusta matkatöistä, kun leipä oli murusina siellä ja täällä. Hän kertoi kokemuksenaan seuraavaa: Hän oli saanut komennuksen Rovaniemelle Turun pääkonttorin edustajana. Hän työskentelee siellä ja kohtaa ongelman, jossa tarvitsee työnantajan apua, koska asia näyttää niin vaikealta. Hän soittaa esimiehelleen saadakseen apua. Hän saa vastauksen: Kun minä olen täällä ja sinä olet siellä, niin älä soita, kirjoita mieluummin.

Onko nyt niin, että tämä kaukojohtaminen on löytänyt tien myös hengelliselle alalle. Annetaan määräyksiä ja ukaaseja, kun ne on annetut voidaan kädet ristiä ja jättää käytäntö niille joille käytäntö kuuluu. Harjoitin turhaa aivovoimistelua. Mietin MN- festivaalin ehtoollisasiaa. Jos ajatellaan, että esimerkiksi 10 000 henkilöä roudataan johonkin. Jos keskimäärin olisi 40 henkeä per bussi, niin summasummarun busseja piti olla käytössä 25o kappaletta! Ehkä soittaminen tai kirjoittaminen ei olisi muuttanut tilannetta.

Kun tasa-arvolakia säädettiin, oli mahdollisuus saada varauma. Tiedän sen, kun olin sijaisesimiehenä luonnonvoimien palveluksessa. Koitin silloin tasoittaa naisten ja miesten eläkeikää, mutta vastaus oli varauma. Ny on ilmeisesti vähän siellä ja täällä maalattu itsensä eri nurkkiin ja sieltä ei pääse enää keskilattialle kukaan. Eikä näytä kirjeilläkään olevan muuta arvoa kuin pilkkapuheiden kohteena olla. Yksi kieltäytyy yhdestä ja toinen toisesta, mutta määrätyistä ikkunoista luonto näyttää ihan samanlaiselta kuin ennenkin. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Katteetonta

Nykyisin käytetään arkerasti termiä teemme jotain jaloa 2050 mennessä. Anteeksi jos muistan väärin, mutta oliko niin, ettei länsinaapurissa pitäisi porista enää yhtään atomipannua? Päästöt ovat nollassa sillon kolmenkymmenen vuoden päästä. Saattaapi olla, mutta me emme saa sitä tietää, jotka olemme yli keski-iän. Epäilempä, etteivät nekään, joiden ikä riittää sinne asti.

Vanhaan hyvään aikaan oli käytösä shekkivihkot kaikkilla merkittävillä henkilöillä. Kaikesta pääsi käden käänteessä, kun kirjoitti shekin. Vastuu jäi tosin saajalle, jos kerkesi niin nopeasti pankkiin, ettei kate ollut karannut. Siihen aikaan oli mahdollista käyttää rahan monistusta, joka oli kylläkin arvelluttava tapa selvittää yksi vapaapäivä itselleen velkojista. Siinä vain piti olla sopivalla etäisyydellä muutama pankki. Kun tarkistukset tehtiin puhelimella ja posti kuljetti shekkejä.

Katteettomuus on tietysti epärehellisyyttä ja samantien todettava synniksi. Synnistä on aina seurauksensa, joskus paha saa palkkansa ihan riihikuivana, mutta toisaalla joku aina kärsii. Nämä ovat ajallisia eli maallisia, jotka voidaan aina tutkia ja tuomita hyvitykset kärsineelle. Kun katteettomuus astuu hengelliseen kuvioon ja alkaa hallita sitä, mitä voimme tehdä? Kun luvataan, eikä tapahdu? Kun kerrotaan kultahipuista ja jalokivistä, jotka ilmaantuvat iloksemme? Kun velallinen aikoo kattaa vajeensa niillä hipuilla, joista on puhuttu, eikä niitä tulekaan, pettymys on iso. Jos luvataan terveyttä eikä sairaus parane, pettymys on suuri! Kun luvataan luovaa ihmettä ja ainoaksi ihmeeksi jää se, ettei mitään tapahdu! Antaako epäileväinen suomalainen oikeasti huijata itseään näin helposti? Ilmeisesti?

Kun kenttää hallitsee Iso kirja=Suomen laki, niin onko olemassa sellainen oletus, että Ilmestyskirjassa tarkoitetaan sitä, kun sanotaan: Ja kirjat avattiin? Mieleeni tulee radio-ohjelma jostain viime vuosituhannelta. Siinä puhuttiin Jumalan sanasta jotakin, jota en muista, mutta lopun muistan. Siinä tuli sitten syntisen rukouksesta joku malli ja muutamien saatesanojen jälkeen vakuutettiin; Nyt olet Jumalan lapsi ja matkalla taivaaseen. Jokainen, jolla on shekkivihko, voi kirjoittaa shekin, mutta onko kaikilla matkalipuilla katetta? On mahdollista, että Pyhä Henki voi sellaisen välityksellä rohkaista ahdistunutta sielua pelastuksen mahdollisuudesta ja se tulee hänen hyväkseen, mutta itse en rohkenisi ilman ehtoja sellaista julistaa. Pettymys voi koitua kohtalokkaaksi, jos mukana on vilpillinen sydän. Jeesus puhui vertauksen väärästä huoneenhaltijasta, joka olisi menettänyt virkansa, jos ei olisi osannut ostaa kannatusta itselleen tuhlaamalla Isännän omaisuutta. On suuri riksi huoneenhaltijalle itselleen sanoa: Kirjoita kiiruusti 50 sadan sijaan. Sillä menetelmällä voi menestyä ajallisesti, mutta iankaikkisuus voi näyttäytyä yllätyksellisesti.

Olenko sekoamassa?

Jostain luin jutun, että joku oli jossain sanonut seuraavaa: Kirkko on siksi, että täällä kuollaan! Hirviä, joku puhuu kuolemasta ihmisille, jotka haluavat vain viihtyä, syödä hyvin ja juoda hyvin. Haluaa katsoa viihdettä valkokankaalta, televisiosta, tabletista ja kännykästä. Haluaa matkustaa kaukomaille, surffailla ja varjoliitää. Välttämätön ja kaiken tämän mahdollistaja on työ, jota ilman näitä hyvyyksiä ei ole. Työ on muuttunut sellaiseksi, että voidakseen selviytyä ihminen tarvitsee kaiken tuon lisäksi auton, jolla pystyy ohittamaan toiset. Pitää olla moottorivene, jolla voi poiketa Ahvenanmaalla päiväseltään.

Mitä se kuoleminen sitten oikein on? Sehän on sellaisissa taloissa, joita nykyisin kannattaa erityisesti rakentaa. Siellä ovat ne, jota puolitankoon liputetulla mustalla autolla kujetetaan sieltä pois. Mistä se ihmismäärä sinne tulee, kun Suomessa on vain muutama kategoria: Lapset ja nuoret, työikäiset ja vanhukset. Miten sitten sovitetaan usko tai uskonto tähän kuvioon? Vaikeasti, perin vaikeasti. Silmiini tulee kerjäläinen siellä temppelin portinpielessä, joka ojentelee käsiään josko joku huomaisi. Kansa vaeltaa ohi omiat tarpeitaan hoitamaan. Kerjäläinen kerjää, eikö ketään kiinnosta pelastus! Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: Kuka sitten voi pelastua? Jeesus vastasi: Mikä on ihmiselle mahdotonta on mahdollista Jumalalle.

Miten uskon Jumalan toimivan? Hän kohtaa ihmiset yksilöinä ja yksitellen. Useasti Hän koskee meidän epäjumalaamme ja osoittaa sen voimattomuuden hädän hetkellä. Raha ei ratkaise, kun kuolemaan johtava sairaus tulee. Pankki lakkaa olemasta ystäväsi, kun velkaannut riittävästi, hän poimii elämäntyösi hetkessä. Korkea asemasi ja hyvä maineesi on mennyttä, jos olet jotenkin kohdellut kaltoin jotain henkilöä, joka voi ilmiantaa sinut ahdistelusta. Vaikka miten elämä olisi varmistettu, näiden edessä olet voimaton.

Kun et näe elämällesi mielekästä merkitystä, silloin sielusi alkaa huutaa hengellistä ravintoa, kuule sitä silloin ja toimi sen mukaan. Kun antaudut Jeesukselle, niin perustus elämällesi tulee vahvaksi. Saatat olla edelleen sairas ja köyhä ja huonossa maineessa, mutta niiden vastapainoksi saat sisäisen rauhan ja varmuuden sen varassa voi elää köyhänä ja rikkaana, sairaana ja terveenä.

Kaksilla housuilla

Jostain syystä muistuu mieleeni kertomus penninvenyttäjäisännästä. Hän päätti mennä räätälin luo hankkiakseen itselleen puvun. Katsottiin kankaita ja puhuttiin hinnasta. Isäntä oli kova pluutaamaan eli tinkimään. Kun aikansa oli tingattu hinnasta, niin räätäli hermostui ja teki yllättävän tarjouksen: ottaisitko ilmaiseksi? Toinen miettii hetken ja vastaa: jos kaksilla housuilla niin otan!

Maallisessa kaupankäynnissä sanotaan asiakkaan olevan aina oikeassa, mutta tuskin sekään pitää läpeensä paikkaansa. Kun seuraa keskusteluja hengellisistä asioista, useasti tulee mieleen räätälin ja isännän välinen keskustelu. Jumalan valtakuntaa koitetaan tehdä tykö millä keinolla tahansa. Eihän pieni veronkierto ole syntiä eihän? Ei toki sillä on nyt uusi nimi ja mooseksen laki ei tunne sitä se on nykyisin verosuunnittelua. Jossain kohdassa tulee hyvin tärkeäksi se mitä ei sanottu ja toisessa tapuksessa siihen rivien väliin on kirjoitettu suuria asioita, pitää vain osata lukea ne sieltä.

Luultavasti uskonelämä on otettu vastaan kaksilla housuilla. Yhdet sitä varten, että käydään tilaisuuksissa silloin ja tällöin ja kuullaan paljon teoriaa Jumalan valtakunnasta. Sitten on toiset housut joita pidetään muuna aikana, kun eletään itselle sopivaa elämää. Jumalanpalveluksissa lausutaan Herran nimeä ja sitten neuvostot ja valtuustot vetäytyvät puhumaan mammonasta.

Mieleeni tulee kertomus valloista. Joku henkilö köyhästä maasta matkusti valtoihin ja meni paikalliseen temppeliin jumalanpalvelukseen. Kokouksen jälkeen hän lähestyi johtoa ja esitti toiveen, jos he voisivat avustaa hänen köyhää kotiseurakuntaansa. Johtajat valittelivat, ettei ole millään mahdollista. Temppelin viidenkymmenen miljoonan taalan velan korot vievät kaikki kolehdit. Itseen, omaan taloon ja viimeiseksi omaan seurakuntaan voimme uhrata, mutta emme huomaa, että kaikki tulee omaksi hyväksi! Onko Jeesus Kristus esikuvamme? Tiedämmekö teoriassakaan mitä Hän opetti! Sen me tiedämme mitä fariseukset hänestä sanoivat: Hän syntisiä vastaanottaa ja syö heidän kanssaan! Kannattaa huomata, että se oli fariseuksien sana. Hän itse sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat! Tämä todistaa sen, ettei Jeesuksen kohtaaminen jätä ketään entiselleen, jos Hänet on oikeasti kohdattu.