Kaksi tahtoa

Olen kuullut kertomuksen miten joku, Amerikassa käytyään, ihasteli sitä miten siellä vanhemmat tottelivat lapsiaan esimerkillisesti. Satuin kerran marketissa kuulemaan kahden henkilön keskustelun seuraavasta hyllyväliköstä. Ensimmäinen ääni sanoi: Kuuntele mua! Toinen ääni vastasi vaativasti: Tottele mua! Sieltä ilmestyi isä ja poika muina miehinä, nyt voi veikata miten vuorosanat jakautuivat. Mieleeni tulee myös Merisotakoulun ajalta eräs episodi. Meidän kurssiosasto oli kärynnyt viikonloppuloman, joten vietimme viikonvaihteen siellä Suomenlinnassa. Porukassamme olin eräs jatkokoulutettavana ollut ja vakinaiseen virkaan tai toimeen nimitetty kaveri. Hän ajatteli, ettei vapaakielto koske hänta. Hän puki oman vormun päälleen ja aikoi lähteä viikonloppua viettämään. Käytävällä tuli kuitenkin vastaan kouluttaja, joka oli samanarvoinen virkanimikkeeltään. Siinä syntyi sananharkkaa kysymyksen jälkeen: Mihin te olette menossa? No se päättyi kyllä onnellisesti niin, että kaikki olimme siellä.

Useasti käy niin, että on kaksi tahtoa vastakkain ja sen ratkaiseminen on vaikeaa, kumman mukaan eletään. Martin Luther keitti meille sopan kehittäessään kahden regimentin opin. Ehkä se oli silloin perusteltua, kun voimme kuvitella hengellisen hallinneen suurinta osaa ihmisen elämässä. Maallinen regimentti teki asioita, joissa tarvittiin fyysistä voimaa. Kävi sotia, rakensi teitä ja taloja sekä kantoi veroja kulujen kattamiseen. Maallinen regimentti sai valtansa ja vallan merkit kirjaimellisesti hengelliseltä regimentiltä, joskin välillä siitä myös väännettiin. Suomessa on totuttu, että valta tulee maalliselta regimentiltä niin, että päämies silloin, kun hänellä oli vielä valtaa runsaasti, nimitti niin kenraalit kuin piispatkin ja myös pääministerit.

Raamatussa on yksi tapahtumaketju, joka kuvaa kahden tahdon taistelua ja sen taistelun vaikutusta. Jumala puhui Moosekselle: Mene vapauttamaan Minun kansani! Mooses koki tehtävän mahdottomaksi ja niinpä hän halusi takeita siihen, että hän saa tehtävän suoritetuksi. Kysymys oli kansan luottamuksesta, että he lähtevät lähes oudon miehen johdolla niin riskialttiiseen toimeen. Kaikki sujui, kun Mooses sai auktoriteetin Jumalalta ja kansan elämä oli niin huonoa, ettei ilmeisesti huonompaa vaihtoehtoa heidän mielissään ollut. Vaikka välillä oli turhautumisesta johtuvaa kalabaliikkia, kaikki sujui Siinaille asti, kun Jumala antoi ohjeet ja niitä noudatettiin.

Kun Jumala kutsui Mooseksen erilleen eikä Jumala puhunut sinä aikana kansalle. Se oli määrätty olemaan paikoillaan ja odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun taivas oli hiljaa, niin kansan mielipide alkoi muodostua ja se oli kokonaan toinen mikä oli vallinnut. Siihen asti oltiin matkalla Luvattuun maahan. Kun Jumalan puhe keskeytyi, ajatus Luvatusta maasta haaleni ja Egypti alkoi muistua kuitenkin varmemmalta vaihtoehdolta. Aaron, Mooseksen veli, joutui vakavan paikan eteen. Hänelle alettiin esittää pyyntöjä ja vaatimuksia. Arveltiin Mooseksen jo kuolleen, joten yhteyttä taivaaseen ei kai edes yritetty saada. Piti saada joku jota seuraamalla voidaan yhdessä päättäen palata Egyptiin. Kun päätös ja vasikka oli saatu aikaan, niin siitä tuli niin suuri ilo, että piti oikein alkaa juhlia. Siis sama kansa oli juhlinut Egyptistä vapautumista Punaien meren rannalla ratkeaa juhlimaan sitä, että nyt me käännämme rintamasuunnan ja palaamme sinne missä oli jatkuvuutta ja missä olot ovat tuttuja. Ja tähän saumaan palaa Mooses vuorelta ja pilaa koko ilon.

Mainokset

Paavalin rahasäkki

Joku sanonta luonnehtii jotain asiaa seuraavasti: Jos et voi voittaa vihollistasi, liity heihin.
Olisiko siinä alkulaukaus termille, jonka viime vuosituhat sai aikaan ansiokkaasti. Ehkä jo arvaat, että sana on: Nurkanvaltaus. Suomessa oli jossain vaiheessa erittäin ylösotettu asiantuntija, joka oli taitonsa hionut rapakon takana ja syntyihän siinä tulostakin. Arviota tuloksesta en voi antaa, kun en tiedä oliko lopputulos hyvä vai huono.

Paavali oli siis missionääri eli lähetyssaarnaaja. Hänellä oli yksi etu puolellaan, joka nykyisiltä puuttuu. Hänen heimolaisiaan oli joka puolella silloista maailmaa. Hän sai siis kontaktin heti ihmisiin, hyvän tai huonon. Heimoveljet olivat taitavaa kaupankäyntiporukkaa, joten hilloa oli kai kertynyt sinne ja tänne. Niinpä hän saattoi kerätä kolehtia Jerusalemin köyhille. Viimeisestä matkasta Jerusalemiin kerrotaan yksityiskohtaisesti. Hän nostaa rahasäkin pöydälle, josta kiiteltiin auliisti, jopa kuunneltiin lyhyehkö matkakertomus miten reissu oli sujunut. Siihen aikaan monet asiat olivat toisin. Ei ollut kannatusrenkaita. Ei annettu avointa shekkivihkoa matkaan. Olisiko syynä ollut se, että hänen lähettäjänsä oli Jumala itse, ei niinkään seurakunta?

Kun pakolliset kohteliaisuudet oli vaihdettu ja ehkä olisi pitänyt koordinoida tulevaisuutta, paikalliset pamput alkavatkin puhua Paavalille outoja asioita. Hekin olivat saaneet aikaan jotakin. Heidänkin joukko eli Jerusalemin seurakunta oli kasvanut. Ei ollut Paavali ainoa menestyjä. Siinä oli kuitenkin koiruohon karvas maku. He sanoivat: Meidän seurakuntaamme on liittynyt paljon lainopettajia, jotka ovat tulleet uskolle kuuliaisiksi. He ovat alkaneet puhua, että ainakin osa vanhanajan toimenpiteistä pitäisi tuoda seurakuntaan takaisin. Olivatko wanhimmat lepsuilleet, kun seurakuntaan oli voinut alkaa liittyä? Joskus apostolien voima oli niin suuri, että heitä pelättiin eikä kukaan uskaltanut liittyä seurakuntaan. Uskon, että uusisyntymä oli koko ajan mahdollinen ja näin Jumala lisäsi kansaa koko ajan.

Ehkä jo tunnistatkin, mikä on seuraava ilmoitus: Seurakunnassa oli tapahtunut nurkanvaltaus! ja nurkka, joka oli päättänyt muuttaa seurakunnan itselleen sopivaksi, oli vaativa ja äänekäs. Olipa siellä joukko nuorukaisia, jotka tekivät liiton: Me emme syö emmekä juo mitään ennenkuin Paavali on saatettu hengiltä. Tässä kohdassa valtion virkamiehet olivat tarpeellisia uskonnollisen kiihkon tullessa näin suureksi. Miksi Paavalia vihattiin Jerusalemissa? Hän herätti olemuksellaan omantunnon poltteen, joka todisti heidän sisimmässään, että valittu tie oli väärä. Tätä hänen ei saanut päästä kertomaan koko seurakunnalle. Vanha rosvojen sanonta: Rahat tai henki! Se oli muuttunut sanoiksi: Rahat ja henki!
0

Kissat pöydällä

Viime vuosituhannella vierailin eräässä kodissa. Kun isäntä johdatteli porukkaamme kotiinsa, niin emäntä ei ollut ehtinyt suorittaa kaikkia vieraskoreustoimia loppuun. Olohuoneen iso pöytä oli lasten askartelun jäljiltä vähän sanoisko röhnäinen, jotain oli leikelty ja ainakin lyijykynää terotettu. Reipas emäntä haki varastoistaan valkoisen pöytäliinan ja leväytti siihen päälle ja kas kaikki meni piiloon.

Suomen kielessä on vakiintuneita sanontoja, jotka eivät varmaan avaudu helposti vieraalle. Maton alle lakaisu on yksi, jonka vastakohta on kissa pöydälle. Kumpikin malli pitkälle vietynä johtaa lopulta katastrofiin. Jossain sanotaan: Emme vikoile! Mitä se on? Siinäkin on äärilaitansa? Oikea tarkoitus on, emme juorua emmekä panettele emmekä saata ketään pahaan huutoon. Meidän on uskovina puettava alastonta Jeesusta, kun sellaista huomaamme. Mutta toinen asia on sitten se, että kätkemme totuuden kuin ne röhnät valkean pöytäliinan alle.

Kun kaikenlaisia kissoja on nostettu pöydälle, onko katsottu, ettei ole tullut mukana leijonan tai tiikerin pentuja, jotka ovat niin suloisia, mutta täysikasvuisena saattavat syödä hoitajansa.

Luulaakso

Lomailimme aikoinaan myös Kreikan saarella. Minulla on tapana tutsutua hautausmaihin ja sielläkin saimme oikein opastusta paikallisista tavoista. Osa vainajsita haudattiin siellä sellaiseen maanpäälliseen kiviarkkuun. Sitten kolmen vuoden kuluttua arkku avattiin ja otettiin luut ja puhdistettiin ne ja sitten ne laitettiin pieneen luuarkkuun ja vietiin kappelin kellarin hyllylle.Profeetta Hesekiel näki myös luulaakson, jossa oli hajallaan kuolleita luita. Hänen käskettiin saarnata niille luille. Nykyisille luuvarastoille ei kai kukaan enää saarnaa?

Kun silmäilin juttuja ehtoollisasiasta ja siihen tulleen vastauksen, tuli kristikunnasta jotenkin se luulaakso mieleen. Jos tuuli jotenkin häälyttäisi niitä kuivia luita, niin sieltä kuuluisi vain kolinaa. Ja kuitenkin Hesekiel sai käskyn puhua niille luille elämää. Kuka olisi sellainen hesekiel, joka saisi sanottua, että hajallaan oleva Kristusruumis on kuoleman tilassa, kun ei ole edes jänteitä jäljellä, jotka pitäisivät luita koossa. Inhimillisesti mahdoton tehtävä puhua elämää luille, mutta Jumala teki ihmeen ja luut alkoivat liikkua. Luut liittyivät toisiinsa ja vähitellen elämä alkoi vaikuttaa ja voittaa alaa. Onko siis Kristusruumiissa niitä luuihmisiä, jotka pitävät jäseniä ryhdissä eivätkä jousta mihinkään suuntaan. Luuihmiset teidän on vastuu löytää yhteys toiseen luuihmiseen ja liittyä yhteen.

Jos kirkot eivät kykene nauttimaan yhdessä Kristuksen ruumista ja verta, ei voi sellainen ruumis pysyä elävänä, jossa verenkierto ei ulotu kaikkiin jäseniin. Jos joku jäsen irroitetaan tai irtoaa, sen käy kuin puun oksan, se kuivettuu.

Muistopuhe

Maailmassa pidetään puheita monista syistä. Eduskunnassakin puhutaan ensin paljon puheita. Jokainen puhuu kuin hänen asiansa olisi ainoa oikea ratkaisu. Kohta tulee toinen ja on päätynyt ihan erilaiseen ainoaan oikeaan ratkaisun. Miten pieni, keskisuuri tai suuri ihminen voi ratkaista asioita hylkäämällä kylmäverisesti juuri ihan läkähdyksiin asti puolustetun ratkaisumallin? En ymmärrä enkä ehkä siksi ole yhteiskunnallisesti aktiivinen, koska en pysty ottamaan vastuta puolen Suomen hyvinvoinnista. Saimme juuri pitkäaikaisimmaksi parlamentaarikoksi uuden idolin. Pysähdyin ihan miettimään, että miten se on mahdollista. Olla edustaja ja nähdä miten maa makaa yhä levottomammin ja levottomammin. Maa tarvitsisi varmasti moottorisängyn, joka muuttaisi asentoa ja kääntäisi kylkeä määrävälein. Mutta meillähän taitaa sellainen ollakkin. Me äänestämme muutaman vuoden välein ja ne #¤%&päät vaihtuvat ja moottorisänky pörrää samalla tavalla. Ehkä parhaiten pärjää, kun ei mittauta valtakunnallista kannatustaan liian laajasti ja muistaa kannustaa aina istuvaa puheenjohtajaa, vaikka vaihtuvuus olisi kuinka suurta.

Joskus ennen 50v oli ensimmäinen vuosi, jota juhlittiin. Silloin mies tuli miehen ikään ja puhuttiin saavutuksista miten oli päästy hyvään asemaan ja lattialle mahtui mattoja enemmän kuin monella muulla, jotka nuorempina kärvistelivät vuokrayksiössä. Nykyisin vuosia on alettu juhlia jo ainakin 30v alkaen, onhan se saavutus, että on selviytynyt niin vanhaksi ilman-veden-maan ja atmosfäärin säteilysaasteesta huolimatta, tai vain etsitään syitä juhlia täikamman kanssa. Täikampa oli laite, jolla sonsarit kaivettiin tukasta pois ja tapettiin yksitellen. Nykyisin kai ei enää elä täikampojen valmistamisella, kun vapaaehtoinen kaljuuntuminen on tullut suosituksi.

Sitten on yksi puhumisen muoto, johon voi kuka tahansa tutustua, jolla on sukulaisia esimerkiksi isä tai äiti. Se on muistopuhe, joka pidetään muistotilaisuudessa muistellen häntä, jota on saatettu. Minulla on tuoretta kokemusta, miten on helppoa sanoa: Mielelläni muistelen! Kun on muutama viikko aikaa miettiä niitä yhteisiä vuosikymmeniä itselleen rehellisenä, niin se helppous ja into alkaa muuttua muistojen painoksi. Muistot ovat nimittäin osin rakkaita, mutta myös raskaita. Kun koko elämä tai suurin osa siitä vietetty lähteneen kanssa tietoisuudessa, niin siinä on ehtinyt kertyä asioita, joista on helppoa puhua, mutta myös vaikeita, jotka rehellisyyden nimessä olisi muistettava. Ei ensinkään poismenneen virheet ole esillä, sillä kuoleman majesteetin pitäisi hoitaa se puoli, vaikka aiheet olisivat kuinka traumaattisia. Enemmän ainakin itse haluan muistaa myös sen puolen, että olen ollut lähtijälle myös kuorma eikä aina puhdas ilo. Kiitollisuus koskee siis niitä hyviä asioita, joita olen lähtijän taholta kokenut, mutta myös sen kuorman kantamisesta, joita olen lähteneelle aiheuttanut. En ole varma haluaako kukaan saattajista kuulla sitä kaikkea, mutta itsen kannalta sellainen inventaario on paikallaan julki tai salaa yksinäisyydessä. Kaikki hyvät sanat kannattaa sanoa kuuleville korville, hänelle jota ne koskevat.

Ryövärin armo

Ryövärin armo! Mitä se on? Katekismuksessa oli aina ensin käsky, joka useasti alkoi sanalla: ÄLÄ! Sitten oli seuraavaksi: Mitä se on? Ja viimein selitys mitä se merkitsee. Maailma viisastuu ja sivistyy mielestään, mutta olemmeko kuitenkin tulleet ainakin uskonasioissa tyhmemmiksi. Kun apostolit ovat lähettäneet kirjeitään, niin joskus aina sanottiin missä ja kenen pitäisi se lukea. Ei koskaan sanottu: Joku vanhimmista selittäköön teille tämän kirjeen sisällön. Kun miehet olivat sodassa ja kirjoittivat kotirintamalle kirjeitä vaimollaan tai muuten läheiselle ihmiselle, he ymmärsivät lukiessaan mitä henkilö kirjoittaa. Sanat kertoivat syvästä kaipauksesta js pelosta, ettei enää nähdä kasvotusten. Eikä siinä tarvinnut lasten tulkata äidille mitä isä sanoillaan tarkoittaa.

Olen kuullut joskus mainittavan, että joku pelastui ryövarin armolla, kun sai uskon lahjan kuoleman läheisyydessä. Minä olen joskus miettinyt tuota asiaa, että me hyvät ihmiset pelastumme jalommalla armolla, mutta syntiset ryövärin. Kun katsomme Golgatan tapahtumia, niin ketkä kaikki saivat pelastuksen siinä hetkessä? Pilatus? Pestyään kätensä ja suostuessaan kansan vaatimukseen ei varmaan halunnut enää kuulla koko miehestä.Papit ja fariseukset joivat juhlakupeista iltakahvit pullan kanssa, nyt oli koko elämän tärkein tehtävä suoritettu. Kansanvillitsijä ei kuitenkaan saanut koko valtakuntaa sekotettua. Entäs sotilas, joka oli vaatteidenjaossa saanut Jeesuksen nutun ja voi sitten vapaa-aikanaan kuljeskella kaupungilla Jeesuksen takki päällään.
Sadanpäällikkö, joka tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Muutama nainen ja nuorukainen Johannes. Nämä viimeiset eivät vielä täysin ymmärtäneet mikä oli tapahtumasarjan merkitys.

Vain ryöväri sai Jeesukselta itseltään vakuutuksen!! Siinä hetkessä. Olen kuullut julistettavan ainakin miljoona kertaa miten keskimmäisellä ristillä kaikki sovitettiin maailman alusta maailmanloppuun. Minua se vakuuttelu ei tahdo enää sytyttää, kun niiden kahden muun ristin merkitystä ei varsinaisesti kukaan käsittele. Missä on siis pelastuksemme paikka? Ristillä Kristuksen rinnalla. Siinä olemme omien syntiemme tähden lihaa kuolettamassa ja Jeesuksen lupaus on siinä tuoreimmillaan. Siinä kohdalla on takuu pelastuksesta. Taampana on epävarmempaa. Kaikkien Vapahtaja kuoli, mutta mitä se merkitsi monille, ei yhtään mitään.

Kahden tulen välissä?

Nyt näyttää siltä, että on kustannuslaskenta käynnissä. Jos kirkko suututtaisi tiukasti ajattelevat konservatiivit, saattaisi 100 000 jäsentä lähteä pois kirkosta. Se merkitsisi muutamien seurakuntien sulkemista. Mutta, jos suututtaa sateenkaariväen, niin voisi kuvitella, että tasa-arvo oikeudenkäyntejä alkaisi tulla niinkuin jossain jo todettiin. Siinä ei enää puhuttaisi muutamien tuhansien tai kymmenientuhansien verovaroista vaan miljoonista korvausmaksuissa. Joka alkaa maallista lakia käyttämään kirkon asioissa kestäköön leikin sitten loppuun asti. Tämä saattaa tuhota koko instituution niin, ettei arkkipiispaa tarvitse enää valita.