Uushenkisyys

Olen kuullut jostain sanonnan: Jos Kristikunta lakkaa menemästä kaikkeen maailmaan, niin kaikki maailma alkaa tulla Kristikuntaan. Kaikki tapahtuu joskus hitaasti ja hienosti. Kerrotaan tarinaa nuoresta miehestä, joka meni parturin käsiteltäväksi. Häntä palveli viehättävä nuori nainen, joka käsittely oli hyvältä tuntuvaa. Parturi kysyy välillä: Otetaanko vielä? Johon nuorukainen ruususten unessa vastaa: Otetaan vielä vähän. Tämä saattoi toistua, mutta viimein parturi halusi näyttää pelillä mitä on saatu aikaan. No shokkihan se oli, kun piti ottaa vain kaksihaaraiset kuivat latvat ja päädyttiin lähes siiliin.

Olen kuullut myös tarinaa henkilöstä, joka saattoi ottaa samalle lautaselle samaan aikaan koko tarjoilun. Voi olla muusia ja läskisoossia ja reunassa väskynäsoppaa. Voihan sen niinkin tehdä metodilla: Vatsassa kaikki on sekaisin. Kansa voi olla suunnan näyttäjä tai sitten plakioitsija. Suomen kansalle lähes kaikissa asioissa ja virtauksissa on tullut kopioitsijan rooli. Mistä tahansa asiasta haastatellaan vastuuhenkilöitä, niin melkein poikkeuksetta aloitetaan: Kaikissa Pohjoismaissa ja Saksassa asiat ovat näin järjestetyt. Miksi ei sitten hengellisellä ja henkisellä alalla olisi samoin. Intiassa on niin somasti ja runsaasti jumalia ja jokaisella on niin ihanat palvontamenot. En tässä nyt halua rajoittaa vapaan ihmisen vapautta, mutta en pidä kovin tavoiteltavana syödä väskynäsoppaa läskisoosin kanssa.

Jos Mestarimme on Jeesus Kristus, niin rituaalit ovat hyvin yksinkertaiset eikä ihan minuuttiohjelmaa antanut Hän miten pitää toimia. Ei edes vaatetuksen suhteen. Kun hänet kastettiin, niin Raamattu ei kerro hänen kastevaatteestaan mitään. Kun Hän asetti ehtoollisen, ei hän pukeutunut erikoiseen pukuun. Paikka, jossa ehtoollinen vietettiin, oli tarkoitukseen tarpeeksi suuri huone. Jeesus tarkoitti, että uskovan ilo olisi Hänessä! Hänen armonsa ja rakkautensa vastaanottamisessa. Häneen luottamisessa, että hän teki yhdellä uhrilla ikuisesti täydellisiksi kaikki ne jotka pyhitetään eli veren puhdistuksen ja Pyhän Hengen täyteyden kautta uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Uskon kannalta ei ole yhtään järkevää syytä ottaa toisista uskonnoista jotakin lisäkettä seurakuntaelämään, koska siinä voi tulla eksytetyksi kaidalta tieltä.

Mainokset

Allergiat

Juhlapöydissä täytyy nykyisin olla kaikenlaisia kylttejä sen lisäksi, että silmäilemällä näemme mitä on tarjolle laitettu. Täytyy olla laktoositonta ja gluteenitonta ja keinotekoisesti makeutettua ym. Me pidämme luonnollisesta kehostamme hyvää huolta meistä ne jotka pitävät elämää arvokkaana itsessään. Me tiedämme allergioista sen, että väärät aineet tai hyönteisen pistokset saattavat allergisia ihmisiä hengenvaaraan. Emme ole nähneet sellaista juhlakutsua, jossa sanottaisi: Allergiset älkää vaivautuko, emme halua saattaa teitä ambulanssilla pois. Päin vastoin, lähes poikkeuksetta on humautus: Ilmoitathan allergioista. Jos sattuisi olemaan vielä joku mitä ei normaalisti tunnisteta. Olemme siis hienotunteisia ja rakastettavia ajallisen elämän hyvinvoinnin suhteen. Monessa asiassa on myös alkoholiton vaihtoehto mukana.

Kun sitten tarkastelemme hengellistä elämää ja siihen liittyviä rajoitteita, niin havaitsemme kumpi elämä on piireissä tärkeämpi tämä elämä lihassa vai toinen elämä Hengessä ikuisesti Jumalan luona. Sivullisen silmiin ja korviin elämä näyttäytyy sellaiselta, että ihmisten rajoitteille ei anneta mitään arvoa, jos se koskee omantunnon asioita. Muistelen lukeneeni Lutherilta ajatuksen, että seurakunta on kuin sairaala, jossa sairaita hoidetaan. Perinteisesti olemme tottuneet, että lääkäri määrää lääkkeen tehtyään diagnoosin ja lääkkeen tehoa tarkkaillaan tiiviisti onko lääke oikea ja oikea annostus. Hengellisessä sairaalassa näyttäisi metodi muuttuneen. Kaikkia vaivoja ei hoideta kunnollisesti ja suorastaan ehkä vältellään diagnoosin tekemistä, koska diagnoosin kuultuaan ihminen saattaisi sairastua omantuntonsa puolesta. Joissakin tapauksissa tarjotaan väkevästi juuri sitä ainetta, josta on sairastuttu. Tai sitten lähetetään pois kokonaan. Ikäänkuin olisi liikaa väkeä. Onko se sananlasku otettu käyttöön: Ei pidot parane, jos ei vieraat vähene. Kuitenkin paimenen virka on laumasta huolehtiminen. Ruokkiminen ja kaitseminen niin, että lauma pysyisi koossa, koska lauma ei ole oma vaan Herran.

Paratiisi?

Heräsin aatoksissani suunnittelemaan paratiisia. Mietin mistä pitäisi aloittaa, että idea heti osoittaisi ylivertaisuutensa. Kyllä se taitaa olla tuo mammonan maailma. Ensimmäiseksi kaikki omistus on kansallistettava ja muodostettava yksi pankki, johon kaikki maailman valuutat säilötään. Tai eihän sitä tarvitse säilöä, eihän paratiisissa rahaa tarvita. Jokainen ottaa hyllyltä mitä tarvitsee ja niin paljon kuin haluaa. Robotit tekevät kaiken työn ja jokainen vuorollaan katselee robottien toimintaa vaikka vartin vuoroissa, ettei rasitu. Kaikki urheilusuoritukset tehdään tietokoneilla, ettei kenenkään tarvitse parta jäässä hiihtää hikisenä.

Ilmastonmuutos on helppoa ottaa hallintaan, kun väki valuu kaikista suunnistaa lämpimämpään, ei tarvitse lämmittää huoneita, ei tule savua. Samalla pukeutuminen ei ole niin tärkeää, kun ei ole pakkasta. Kun asutaan vähän ahtaammin, niin pitkät iltapukulaahukset eivät toimi kovin hyvin kadulla.

Sokerina pohjalla on sitten sukupuoliasiat. nyt on kaikenlaista estettä ja stopparia . Jos julistaisimme yleisen avioliiton, joka toimii kuin yleinen asevelvollisuus, määrättynä ikävuotena jokainen siirtyy siihen ajatukseen , että jokainen on jokaisen kanssa liitossa eikä ole siis mustasukkaisuutta aiheuttavaa omimista. Kukaan ei siis omista mitään, mutta toisaalta kaikki omistaa kaiken.

Jäin miettimään kuitenkin muutamaa asiaa reaalielämästä. Kaipaisinko kuitenkin aikaa, kun oli rahaa ja sitä oli niin vähän, että asioita piti suunnitella. Miten hyvältä tuntui se numerokiekkopuhelin, kun viimein oli vara sellainen hankia. Miten sydän pamppaillen esitin nuorelle naiselle kutsun yhteiselle taipaleelle ja sain suostumuksen. Miten aloimme harjoitella elämää ja miten saimme joitakin lapsia joista olisi voinut iloita isostikkin, mutta aika ja työt rajoittivat. Vaikka niukkuutta oli vaikka toisille jakaa, meillä oli ja on yhä edelleen sellainen yhteys, jota ei voi jakaa muiden kanssa. Parasta kaikessa on se, että seuraamme yhtä ja samaa Vapahtajaa.

Kello neljän horros

Joku puhuu minulle! Heräsin neljän aikaan aamulla ja mieleeni tuli outo sana tai kaksi: Kastiton kristitty! Kuka järkevä ihminen heräisi yöllä miettimään tälläistä? Mietintö sai aikaan sen, että käsitin olevani kastiton. Eihän kastilaitos kristikunnassa niin toimi iten se toimi aikanaan Intiassa. Kristikunnan kastilaitos toimii pörssin periaattein. Elikkä se on kuin eduskunnan hissi. Pitää vain huomioida, että oikea puoli vie ylös ja vasen alas.

Aikanaan ounastelin, että tieni vie ulos kansankirkosta ja siinä vaiheessa puntaroin asiaa julki. Lapsellinen ajatukseni oli silloin, että voin tulla ystäväksi kaikenlaisille kristityille, koska en liittynyt mihinkään uuteen. Pelipuolella ihmisiä myydään ja ostetaan, mutta minulla ei ollut markkinahintaa. Muistan lapsuudestani koulun pelipäivät. Joukkuejaossa olin viimeinen valittava, joka oli pakko sijoittaa puolen tai toiseen. Olin kai ylipainoinen enkä ymmärtänyt yhdestäkään pallopelistä yhtään mitään. Niistä ei opetettu sen ajan Vaasa-lehdessä eikä paikallisessa TeJuKa:sa. Eikä muuta oppilähdettä ollut.

Hengellisten liikkeiden rotaatio vie joskus kunnian kukkuloille, mutta yhtä vakaasti itkunlaaksoon. Kotikylässä oli kaksi rukoushuonetta toinen oli hihhuleiden ja toinen hedbeggiläisten. Molemmat ovat kuihtuneet pois Henrikin seuraajilta meni ensin niin se toinenkin kylmeni. Eri liikkeet ovat kasvattaneet paljon pappeja ja mikä on nousussa, tuottaa sitten myös piispat. Minulla on sellainen olo, että SLEY oli viime vuosituhannella parasta a-ryhmää, mutta loppua kohden pilviä alkoi nousta. Olenkin miettinyt, että missä enempi tapellaan kuin oman perheen keskuudessa, jos sattuu semmonen porukka. Keskimäärin ollaan korvat höröllä, josko jossain on syntymässä kunnon kahina ja niitähän syntyy ja hajannuksia tulee.

Kastittoman ongelma on siinä, ettei ole käytöskoodia miten sellaiseen pitäisi suhtautua. Luterilainen on kehittänyt tavan kohdata vapaita suuntia ja päinvastoin koodikieli pelaa ja juhlapuheissa kahvikupin äärellä ollaan kuin pahaat kaverit. Yhteistoiminta venyy myös mölkkypeliin, kun siinä on ulkopuolisen laatimat säännöt. Jos kastiton eksyy porukkaan, niin mitä hänelle kuuluu tehhä? Ei kukan tiedä. Varmin konsti, ei olla huomaavinaan kyllä kai se osaa lähteä. Olen kai loppuelämäni kuin teräskuula flipperissä! Aina menossa johonkin suuntaan, josta tönäistään toisaalle. Toisaalta aina voin hiipiä takapenkkiin ja nauttia siitä mikä on hyvää. Ei tarvitse kavahtaa mitään suuntausta eikä tehdä käynneistäni tiliä kelleen. Halleluja, nyt olen oikeasti vapaa ja iloinen, johdatuksesta.

Jumalan lapsi

Nykyisin on monenlaista sukulaisuutta ihmisten keskuudessa. On minun lapset ja sinun lapset ja sitten voi olla vielä yhteisiä lapsia Jokaisella ihmisella on biologinen isä sekä äiti olipa ihmiselämä minkälaisten toimenpiteiden tulosta. Jos isän tai äidin nimi on: Luovuttaja, niin sukulaisuus eli perheyhteys ei pääse syntymään eikä kasvamaan täyteen inhimilliseen mittaansa. On tietysti myös tapauksia jolloin isänä pidetty henkilö ei oolekkaan biologinen isä, mutta ainoa henkilö, jota on mahdollisuus rakastaa isänä, joka antaa turvan.

Apostoli Johannet puhuu Jumalan lapseudesta, että Jumala on osoittanut erityistä rakkauttaan antamalla meille Jumalan lapsen nimen. Jumala on siis Isä, joka tunnustaa jokaisen lapsensa omakseen. Miten se nimi saadaan? Siihen ei ole muuta tietä kuin se, että Jumala itse uudestisynnyttää ihmisen lapsekseen Sanan ja Hengen voimalla. Uudestisyntyminen ylhäältä voi olla etäinen ja vaikea termi monille. Toisille se taas on niin itsestään selvä, että siitä voidaan puhua yhtä tavallisena kuin mistä tahansa tapahtumasta elämässä.

Se on kuitenkin merkillistä, että on niin monta käsitystä miten Jumala toimii ja mikä niistä toimenpiteistä on pätevin. Kaste on yksi niistä asioista joita analysoidaan ja siihen löytyy lähes jokaiselta suunnalta se ainoa oikea toimitustapa. Kuka, miten, missä, milloin. Jos katsomme noita asipoita yksi kerrallaan, niin havaitsemme heti ristiriitaa. Hätäkasteen voi antaa kuka tahansa kristitty, joka on paikalla. Sen katsotaan riittävän taivaan avaimeksi, paitsi, jos jää elämään, niin viranhaltijan on se vahvistettava. Antaako viranhaltija sitten paremman taivaan? Miten? Vettä on maljallinen ja vauvan päätä kastellaan ja heti pyyhitään se vesi pois ja tämä on riittävä eikä muuta ole. Joku upottaa lapsen alastomana ja sitten puetaan siihen valkeaan vaatteeseen., siinä on konkreettisesti nähtävänä mitä toivotaan ja uskotaan. Sitten on vielä upotuskaste, jossa mennään kastealtaaseen valkoisessa asussa ja ihminen upotetaan tämä toimitus voi tapahtua luonnonvedessäkin. Olen nähnyt videon talvisesta kastehetkestä miten sahattuun avantoon upotettiin ihmisiä käsistä kiinni pitäen. Joku ajattelee, että kirkko on ainoa paikka missä niin pyhä toimitus suoritetaan, seuraavaksi tulee koti ja viimeisenä luonnonvedet joet, järvet tai merivesi. Hätäkasteajatus antaa ymmärtää, että se olisi tehtävä niin pian, kun se on mahdollista. Toinen yhtä vankka ajatus on se, että uskoontullut on kastettava ajattelematta hänen taustaansa. Luterilainen kirkko on kuitenkin hyväksynyt toisetkin kasteet vedellä suoritettuna. Uskovien kasteen ongelmaksi saattaisi muodostua se, että radikaaleja uskoontuloja ei tapahdu uskovien perheiden keskuudessa, jos ei ole ollut lankemuksia.

Ehtoollinen on samalla tavalla analysoitu, kenen kanssa ja missä ja missä muodossa. Puhutaan armovälineistä ja nyt tulee ratkaiseva kysymys: MItä ihminen saa näiden toimitusten yhteydessä, kun se tapahtuu oikein ja usko syntyy ja vahvistuu? Vastaus on yksinkertainen: Jumalan lapsen nimen ja aseman. Yli sen ei kukaan voi välittää millään keinolla, koska suurempaa asiaa ei ole.

Urhojansa kansanvalta

Suomi omisti aikansa yhden taitavimmista piirtäjistä ja ajattelijoista hän oli Kari Suomalainen. Kun olen Rytin aikana syntynyt ja Paasikivi on esimmäinen nimi, joka puhuttelee, niin muistan myös Kekkosen aikaa. Erään vaalin alla Kari piirsi puolueet marssimassa jonossa ja jokaisella oli sama kuva kepin nokassa. Teksti kuului: Urhojansa kansanvalta esiin nostaa kaikkialta! Miksi sitten kampanja piti sillä tavalla järjestää? Ettei näyttäisi liikaa n-liitolta ehkä? Toki myös kunkin puolueen kannatus saattoi saada suosiota valinnan jälkeen, sitä en tiedä, mutta me elämme pekulaatiomaailmassa nykyisin. Mikä oli sitten se Kekkosen takaama asia, jonka puolesta kannatti kamppailla? Hän takasi Suomelle rauhan aikaa.

Uskovina kristittyinä me vedämme jatkuvaa vaalikamppailua, mutta onko meidän ehdokkaamme sama? Kuvissa näyttää samalta. Puheissakin kuulostaa samalta. Mutta jotenkin tuntuu, että sanoma saavuttaa eri kolkat eri tavalla. Mieleeni tuli ilkikurinen juttu. Erässä leipomossa oli juoksupoika, joka toimitti pienempiä tilauksia ihan jalan tai polkupyörällä. Eräänä päivänä leipomoon soitettiin jostain liikkeestä: Tilataan kymmenen kappaletta niitä kiiltäviä munkkeja! Tilauksen vastaanottaja ihmettei, ettei heidän valikoimissaan ollut kiiltäviä vaan sokeroituja munkkeja. Juoksupoika oli sitten yllätetty istumassa ojan penkalla ja nuolemassa sokerit pois. Juttu päättyy tähän eli sulku kiinni.

Miten on mahdollista, että Kristus opettaisi eri ryhmiä niin eri tavalla? Vai onko niin, että juoksupoika nuolee sokerit matkalla. Tai lisää kuin helppoheikki eikä siinä vielä kaikki? Meidän Jeesusta, kun seuraat niin piikki on auki ja et pysty käyttämään kaikkea mitä on tarjolla. Meidän porukkaan kun tulet niin et edes pysty tekemään syntiä enää. Meidän porukassa on erittäin arvostettavaa kulkea vähän kumarassa kuin maansa myyneenä ja murheellisena. Nämä ovat liioiteltuja esimerkkejä, mutta maailmaa nähneenä näitä piirteitä näkee ja kuulee.

Herään yöllä ikäänkuin joku herättää ja sanoo: Kaste ja muu sakramentti mitä seon, mitä siinä tarjotaan? Kaikki armonvälineet voivat antaa vain yhden asian: Jumalan lapsioikeuden ja nimen. Sen suurempaa asiaa ei ole kellään tarjolla ja senkin omistaminen tapahtuu silloin, kun Jumala itse sen lahjoittaa.

Verenmyrkytys

Joskus käy niin, että saadakseen sairauteensa hoitoa, ihminen menee luottavaisena sairaalaan, mutta tuleekin operaatiossa uusi sairaus. Minulle läheinen henkilö meni rutiinitoimenpidettä varten käymään sairaalassa ja jotenkin sillä kerralla tuli vaiva, joka vei ainakin viikoksi osastolle. Suuri on kaunista, sanoo markkinajumala. Ja teoriassa näin onkin. Rakennetaan suuret laitokset ja sinne lääketieteen pyhäkköön tullaan, sadaan toimenpide ja mennään pois. Asia näyttää paperilla hyvältä. Otetaanpa vertailua kunnanlääkärijärjestelmästä. Kunnanlääkäri pystyi käsittelemään ehkä kolmisenkymmentä potilasta päivässä. Jos lääkärillä joku asia pettäisi, niin tilastojen mukaan vain ehkä yksi potilas voisi saada lisävaivaa. Jos sairaalan kapasiteetti olisi kymmenkertainen niin myös vahingot ja epidemiat lisääntyvät samassa suhteessa.

Tilannetta ei helpota yhtään se, että kaikenmaailman taudit käydään noutamassa ympäri maailmaa. Voi olla, että sairaalassa vain pyörähtää joku taudinkantaja ja jättää jälkeensä aikapommin, joka pahaa aavistamattomien keskuudessa sytyttää suurpalon. Kun sitten aletaan torjumaan sairaalan osastolla riehuvaa epidemiaa muunmuassa vastustuskykyisiä bakteereja vastaan, niin suuruuden kauneus muuttuu nopeasti rumilukseksi. Kunanlääkärin reviiri tuskin sisältää pientä osaa siitä sairauskannasta, joita vastaan suurissa sairaaloissa taistellaan.

Tätä samaa kaavaa tapahtuu hengellisessä kentässä Suureen kirkkoon tuleva virus sairastuttaa suuria joukkoja. Kun käydään siellä ja täällä, nähdään sitä ja tätä ja jokainen matkailija tuo jonkin vierasperäisen asian mukanaaan, niin kohta ei tiedetä mikä osa on suomalais-kansallista kulttuuria ja uskonharjoitusta. Kun kirkossa on ns herätysliikkeitä, niin silloin on kuin palomuureja eikä koko kansa saa yhdellä kertaa tartuntaa johonkin, josta ei olekkaan siunausta.