Kultaa vai kissankultaa?

Maailmassa on aitoja asioita ja sitten kopioita. Ilmeisesti monien tuntema Rolex on saanut rinnalleen kopion. Mieleeni tulee turistimatka Turkkiin. Siellä myytiin kaunista kullanväristä Citizen rannekelloa, jossa oli kaksois näyttö. Sopivan hinnan takia ostin antaakseni esikoiselle lahjaksi. Niin aikanaan teinkin, mutta pettymys oli suuri, kun viisarit lakkasivat liikkumasta parinviikon käytön jälkeen. Joku voi muistaa, ainakin on kuullut, että aikoinaan aitoa kahvia ei ollut saatavilla, joten sitä jollain korvattiin ja näin syntyi sana: Korvike!

Maailmamme on myllerryksessä. Islanti halkeilee ja pinnalle tulee valtava määrä lämpöenergiaa, jota emme osaa hyödyntää. Siinä sitä olisi ehkä monenkin atomivoimalan verran, mutta kaikki ei kuitenkaan ole ihmisen käsissä, on jotain suurempaa! Joissakin kristillisissä maissa keskustellaan avioliitosta. Kuka mitä missä milloin. Jos oikeasti voisimme ottaa tulivuoresta niin paljon lämpöä käyttöömme, että se jäähtyisi kädenlämpöiseksi voisimme avioliitosta sanoa, mitä väliä. Kun kuitenkin joudumme tunnustamaan, että on jotain meidän ymmärryksemme ulkopuolella, emme voi siis elää ihan ilman jotain rajoituksia.

On jotenkin merkillistä, että muutos on aina väkevämpi kuin säilyttäminen. Asian tapa, jota olemme säilyttäneet vuosia, vuosisatoja ehkä vuosituhansia, me tiedämme miten se toimii ja minkälaista hedelmää se tuottaa. Kuitenkin on aina pyrkimys johonkin uuteen, joka ei ole meille tuttua, turvallista ja koeteltua eikä hedelmästä ole tietoa. Maailmassa haluttiin atomipommi ja sellainen saatiin. Koeräjäytys tehtiin, vaikka kenelläkään ei voinut olla varmaa tietoa mitä siinä tapahtuu ja mitkä ovat seuraukset. Kun se saatiin, niin sitä myös kokeiltiin käytännössä ja havaittiin, että tuho meni yli ymmärryksen. Pysäyttikö tämä haaveet? Ei pysäyttänyt, koska syntyi ajatus, joka hallitsee parhaan tuhoaseen, voi sanella maailmalle miten mennään.

Uusi lukutaito tarvitaan uusien asioiden edistämiseen. Jos kaavassa ei mainita sukupuolia, niin se ei ole tärkeä ja uusi lukutaito lukee sen niin, ettei se ole ollut alun perinkään tärkeä, koska ei mainittu. Vanhassa pitäytyvä lukee niin kuin alussa oli, että asiaa ei kirjattu, koska asia oli silloin niin ilmeinen

Ihmisen ikävä toisen luo!

Joku lauloi joskus jossain, enkä muuta siitä laulusta muista kuin tuon kohdan. Minusta se oli niin hienosti sanoitettu ihmisen osa. Ihminen kaipaa häntä, jota ei tunne, ei tiedä eikä ole varma onko edes olemassa. Jos toiveet eivät toteudu, voi jäädä ikuinen ikävä, joka muuntuu syväksi yksinäisyyden tunteeksi, vaikkapa masennukseksi, tunteeksi etten kelpaa kenellekään en ole tarpeeksi hyvä. Maaseudun poika muistaa nuoruuttaan.  Elinpiirissä oli rajoitetusti tyttöjä, joista voi jotain haaveilla. Haave kantaa niin kauan, kun se on mahdollinen. Kun sitten isoimman talon poika vie ja viimeinen muuttaa Helsinkiin, niin haaveilta katkeaa  siivet.

Yksinäisyys on iso ongelma, mutta mikä sen saa aikaan. Tietenkin syykin on selvä, ei ole ihmistä, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut. Maaseudulla asialle on selitys, kun tuvat ovat tyhjillään, niin kaveria ei löydy. Muutetaanpa kaupunkiin, niin porukkaa on, mutta ratkeaako ongelma. Joskus, mutta joskus ei. Jollekin maalaispoika voi olla eksoottinen juntti, jolle voi ruveta opettamaan sivistystä. Ongelma on siinä, kun et hallitse etikettiä, sinusta voi tulla pysyvästi naurun aihe.

Mutta hyvänen aika onhan festarit juuri sitä varten, että nuoret kohtaavat. Toden totta monta paikkaa on tallattu mustalle mullalle, mutta löytyikö kaveriksi joku elämän sulostuttaja. Useasti ei löytynyt, mutta mikä on syy? Syynä on se, että kaikki tai lähes kaikki potentiaaliset morsiamet ihastuvatkin esiintyjään eikä kuplan voimassaolo aikana tavallisella tallaajalla ole mitään mahista tehdä vaikutusta ja seuraavat festarit ovat jo viikon päästä.

Näin ihminen tallaa elämänsä katuja ihastellen näyteikkunoita, vaikka näen, en silti ole osallinen, koska avain siihen oveen puuttuu.  Mistä tämä kaikki kertoo? Tämä puhuu meille Hajalleheittäjän väkevästä toiminnasta ihmisten keskuudessa. Riita, eripuraisuus ja luottamuksen puute, puute uskollisuudesta on ihmisen vitsaus. Ihmisiä on paljon, mutta uskollisen ystävän löytäminen ei ole yhtään helpottunut mahdollisuuksien myötä. Onko luottamus Jumalan johdatukseen hiipumassa, että Hän yhdistää sieluja koko elämän mittaiseen lujan suhteeseen. Ehkä ei niin pientä paratiisia, ettei pientä käärmettä löytyisi. Me saamme tallata niitä, jos tahdomme ja uskomme siihen lupaukseen. Jumala on hyvä ja Hänen suunnitelmansa ihmisen kohdalle ovat hyvät ja oikeat, luotetaan siihen.

Fariseus ja publikaani

Tämä on tietenkin hengellinen vertaus eli kertomus, mutta uskon myös todellinen tapahtuma. Tätä käytetään yleensä evankeliumin kirkastamiseen. Voimme kuitenkin katsoa asiaa myös sen ajan yhteiskunnallisena ilmiönä ja mitä voisimme oppia tästä ihan itsekin. Tiedämme, että veroluettelo kertoo meille vuosittain syntyneen muutamia miljonäärejä. Jos alamme ihmetellen kyselemään miten ne miljoonat saa kootuksi mikä on se salaisuus? Useasti saamme vastauksen: Jokainen on oman onnensa seppä , tämä on mahdollista jokaiselle. Erään haastattelun aikana joku hyvin menestynyt henkilö sanoi, että me ollaan aina tehty niin kovasti töitä. On siis yksi työllä rikastunut, monilta jää kertomatta suku ja sen antamat onnen avaimet. Kun hyvin nuorena pääsee määrättyihin asioihin käsiksi ja onnistuu valitsemaan hyvän koulutuksen ja osaa käyttää taitojaan oikein.

Minä olen lapsuudesta asti kuullut seuratuvissa puhuttavan fariseuksista ja samalla myös publikaaneista, en kuitenkaan koskaan nuoruudessa kuullut oikeaa luonnehdintaa mikä publikaani oikein on? Minulle publikaani edusti äärimmäistä pahuutta, myöhemmällä iällä olen sitten saanut oikean käsityksen, mutta se tuotti tavallaan pettymyksen sehän oli ammatti jolla eli mukavasti. Alkukertomuksesta näemme, että fariseus oli elämäänsä tyytyväinen ja kiitteli Jumalaa. Publikaani sen sijaan oli raskaalla omallatunnolla siitä mitä hänen elämäänsä kuului. Jeesus puhui vain näistä kahdesta ei lainkaan muusta väestä, joita siellä myös oli.

Oikeastaan emme voi kyllin hyvin soveltaa tätä omaan aikaamme, koska nykyisin raha ei haise eikä sillä ole isänmaata Olipa mikä tahansa rikastuttanut ihmisen, niin hän on kiistatta rikas ja köyhä on edelleen köyhä. Katoaa mainen kunnia ja joskus myös rikkauskin. Nimi pitkittäin tai poikittain on tuonut monesti onnettomuuden. Sekin on nurinkurista ihmissuhteiden kannalta, että nimeä pyydetään ystävältä tai ihan lähisukulaiselta ja ystävästä mennään takuuseen ja kuitenkin riskit ovat aivan kauheat.

Mennäänpä takaisin synagogaan. Siellä oli varmaankin taviksia, jotka saivat tilaisuuden vertailla ja asettaa itselleen päämäärän. Tuohon fariseuksen asemaan , kun pääsisin, niin olisi hyvä olla . Ihailtavia esikuvia pitää aina olla. Toisaalta voi ajatella: Vaikka en ole rikas, niin en ole niin onnetonkuin rintaansa lyövä katumusharjoittelija.. Myönteisten asenteiden rinnalle tulee myös hyvin helposti kielteiset, jotka ovat kateus ja inho ja halveksunta. Jäin miettimään miten tähän tarinaan istuisi tuhlaajapoika, jolla oli kelpo suku ja varakas isä, mutta bisnes ei pyörinyt kotiinpäin.  Tämä on kuitenkin hengellinen vertaus, jota järki ei oikeasti käsitä mutta ihmisen mieleen jää elämään joko ihailu tai kateus, joko sääli tai halveksunta. Vertailu tuottaa molempia.

Blogin alfa ja omega

Näin kansakoulupohjalta en ole varma onko edes otsikko  oikein. Koulussa eli todistuksessa oli: Äidinkieli a.) lukeminen b,) kirjalliset harjoitukset. Sisällöstä sain kohtuuhyviä numeroita, mutta kaunokirjoitus oli kaamea juttu.  Onneksi on nämä koneet, jotka tekevät oikeita kirjaimia ja toisetkin pystyvät lukemaan.  Jos haluavat?

Kirjoittelun aloitin ihan toisella foorumilla itseäni terapoidakseni Terapoin lapsuuttani, isäsuhdettani ja suhdettani Esikoislestadiolaisuuteen, joka on ollut hengellinen kotini pitkälle myöhäiskeski-ikään.  Olen kokenut niin, että kirjoittaessa voi katsoa kolmion kolmannesta kulmasta asioita silti tekemättä itselleen väkivaltaa. Kun uusi tuikku eli tähti syttyy, niin havaitsemisen jälkeen kiinnostusta on jonkin verran. Omaa elämää blokatessa ja vieläseurakuntasuhdetta käsittelyn ajan kiinnostusta oli. Nyt on WordPress-alustalla niin, että USA, Kanada, Kiina ovat uskollisimpia. En valita vain uskonkäsitykseni, jota nyt omistan, ei ole laajasti kiinnostavi, scandaaliit ja skismat ovat!

Kun nyt ovat saaneet kovan huomion ne liikkeet, jotka olen pitänyt kirkon parhaimpana toimvana osana ja uskollisina Herran seuraajina, niin en voi välttyä murehtimiselta. Olen vähän oppinut tuntemaan Kansanlähetystä ja samoin SLEY:tä.  Kun aikanaan uskalsin katsoa arkin ikkunasta ulos, ensimmäinen merkittävä asia olivat Kansanlähetyspäivät Vaasassa. Siellä kuulin julistusta, joka kosketti vaikka olimme teltassa emmekä rukoushuoneessa. Siellä kuulin Kyösti Malmia, hän oli herkkä Jumalan mies. Samoin sain olla pienesti työyhteydessä Aarne Nummelan kanssa rauha heidän muistolleen.

SLEY tuli tutuksi 1999 raamattukurssilla Karkun opistolla. Siellä koin olevani ystävien parissa ja monet hyvät opetukset kuulin siellä. Jos nyt joku opettaja tai kurssikaveri sattuisi tämän lukemaan, niin tervehdys teille.Meidän on pakko tunnustaa, että ns klassisen kristinuskon ja nykyvirtauksen ero on merkittävä ellei suuri. Näen vuoren korkuisen ongelman siinä, että kristinusko on viety klassisena lähetyskentille ja nyt rahoitus edellyttäisi kaiken sen vanhan pohjan purkamisen ja uudet valutalkoot. Kysyn vain kuka Herran palvelija menee sen tekemään hyvällä omallatunnolla?

Inkerin kirkon asioista pitäisi sanoa jotain, mutta en nyt pysty hyvään sanankäyttöön, kun tiedän jotain siitämiten kovaa on olut työnteko ja mitä arvosanoja annetaan kehittyneestä Lännestä. Ajatellaan, että pienet raha-avut antavat ohjakset kaikkeen toimintaan. Herra armahda tätä syntistä maailmaa, joka eksyy omassa viisaudessaan ja haluaa eksyttää myös muita.

En siis pysty siihen mitä haluaisin, siksi ehkä nyt vetäydyn, jos pystyn

Tekoäly

Sanasta: Teko, tulee mieleen moniakin asioita. Tekonahka, miksi nahka, koska se ei ole nahkaa. Tekoturkis ei ole aidon veroinen statussymbolina. Sanalle voidaan antaa etuliite, joka avaa uusia asioita. Tilin teko? Heinän teko, vaikka eihän sitä heinää siinä tehdä, vaan korjataan talteen.

Kun puhutaan tekoälystä, niin heti alkaa mielikuvitus laukata. Sen rakentaminen on kuin lapsen kasvatus vain hurjan paljon nopeampaa. Lapsi omaksuu oppimisen ja erehdyksen kautta miten kannattaa toimia. Jos tekoäly toimii hölmösti, niin uusitaan se pätkä muistijälkeä, joka on virheellinen.

Nyt sitten tulee kyseeseen kuka älyn ohjelmoi ja antaa oman persoonallisen käsityskykynsä sille. Eduskunta vitaisi korvata puhemiesälyllä ja sitten pitäisi olla tietenkin ministeriäly ja oppositioäly. Mutta voisiko Suomessa tulla koskaan sellaista aikaa, että yksi ministeriäly riittäisi? Ei voi!

Keinoälyllä on rajattomat markkinat. Valtionpäämiehen puheiden kirjoittajat voivat sohvalla maaten sanoa koneelle: Kirjoitapa presidentille puhe YK:n yleiskokoukselle. Ja korrektia tekstiä alkaa tulla liuskakaupalla sopivan suurella fontilla.  Mitä mainioin käyttö on silloin, kun tolppa välähtää. Silloin voi pyytää laadipa sopiva selitys miksi se ei ollut rikkomus. Pysäköinnin valvontaan se varmaan tekisi sydäntä särkeviä selityksiä. Ovatko nämä tarpeellisia käyttöjä? Ehkä ovat ehkä ei? Tuloksena voisi olla oman ajattelumme kapeneminen, miksi vaivata päätään mitenkään?

Yhden tärkeän käytön ymmärrän olevan Sellainen ohjelma, joka avaa länsimaiselle hetken ihmiselle itämaisen ylisukupolvisen ajattelun. koneessa pitää olla ainakin kolme ajattelumallia: Venäläinen, Islamilainen ja Kiinalainen.  Koneen pitäisi tulla opetetuksi seuraavaan: Kun joku näistä kolmesta sanoo jotain, mitä hän tarkoittaa: Nyt välittömästi, kymmenen vuoden tai sadan vuoden periodilla.

Otamme yhden esimerkin: Toisen maailmansodan loppulitviikit tehtiin niin, että Saksa jaettiin sektoreihin. Yllätys, yllätys Berliini jäi kokonaan N-liiton sektoriin. Herrasmiehet sopivat, että sekin jaetaan samalla metodilla, jokaiselle palanen. No olipas Stalin hieno mies, kun antoi meillekin kuin tikkunekut. Ajateltiin, että nyt on pahan valta poistettu maailmasta ja ystävyys on ikuista. Jos Lännen johtajat olisivat voineet katsoa tulevaisuus klaseilla suoraan ylhäältä he olisivat nähneet, että he allekirjoittivat juuri LänsiBerliinin asukkaiden puolesta panttivankisopimuksen. Ja se konkretisoitui aikanaan. Muurilla lausuttiin ikimuistoiset sanat: Ich ain berliiner!

Traktoritehdas

Kun järjestöt etsivät paikkaansa kuin Hermanni ja Riitu Päätalon uuni, niin tuli mieleeni tarina traktorinvalmistuksesta. Eräässä maassa oli traktoritehdas, jota tuotti maatalouden tarpeisiin traktoreita. Niissä havaittiin vain sellainen ominaisuus, että ne kestivät käyttöä vain määrätyn ajan. Jos oikein muistan, niin se olisi vähän yli 1500 tuntia.

Eräs henkilö kiinnostui asiasta, kun omasta eli hänen käytössään olleesta nimikkotraktorista tuli kovan pamauksen myötä jotain osia lohkon kyljestä ulos. Hän tutki asiaa ja löysi syyn ja keksi siihen ratkaisun. Kampiakseli tarvitsi jonkinasteisen tasapainottavan palasen.

Hän laati tarkan selostuksen aiheesta teki piirrokset parantavasta muutoksesta ja esitti, että suunnitelman mukainen muutos otattaisi kehitysohjelmaan ja kokeiltaisi onko ratkaisu ongelmaan löydetty. Maa oli yksipuoluejärjestelmän maa, jonka nimeä en muista tarkasti enkä siksi laita tähän.Asia piti siis laittaa vireille paikallisen puoluetoimiston kautta.

Henkilö saa audienssin ja menee esitykset mukanaan byroon ja saa siellä esitellä ideansa. Esitys otetaan vastaan ja toivo viriää, että tästä tulee jotain hyvää. Aikaa kului j vastausta odotettiin innolle. Kun vastaus venyi niin odotukset kunniamaininnasta hiipui ja puuduttava odotus tuli tilalle.

Yllätys oli suuri, kun eräänä päivänä tuleekin poliisit, muistaakseni pidätysmääräyksen kanssa. Ei kehuja ei parantavan systeemin käyttöönottoa. Henkilö oli noussut puolueen täydellistä tietämystä  ja arvovaltaa vastaan ja näin tullut kansanviholliseksi. Miksi hän ylipäänsä oli alkanut tutkia asiaa ja samalla mielessään ryhtynyt kapinaan hyvää järjestelmää vastaan. Asian olen lukenut kauan sitten jostain kirjasta, josta en muista nimeä enkä kirjoittajaa.

Kirkossa vai ulkopuolella.

Sanonta: Ensin on herätys. Sitten syntyy herätysliike. Kun herätys hiipuu jää liike. Se mitä on sydämelläni, koskee Lestadiolaisuuden yhtä osaa, jonka parhaiten tunnen.Kun Rovasti Laestadius, josta käytän tunnistetta LLL tuli herätykseen, hän joutui painimaan oman pelastusasiansa kanssa, mutta myös joutui miettimään seurakuntalaistensa tulevaisuutta. Hän havaitsi, että omassa ja ehkä seurakuntalaistenkin elämässä oli parannettavia kohtia, joihin piti kovilla sanoilla puuttua.

Herätys siis syntyi kirkon piirissä ja piiriin. Asiat vaikuttivat niin, että ihmisissä syntyi synnintunto ja ensimmäisiä parannuksen askeleita alettiin ottaa. Sovittiin riitaisuuksia palautettiin varkauen kautta saatua omaisuutta ja ennenkaikkea raittiusaate lähti käyntiin. Toiminta oli aluksi raittiuspainotteista ja ensin tehtiin taittiuslupauksia, kun herätys ei ollut saanut muotoa. Kun Jumalan sana sitten alkoi myös vapauttaa synninhädässä olleita, alkoi kirkossa kuulua kiitosääniä, jotka häiritsivät tavallista kirkkokansaa. Nimismies antoi sakkoja, mutta se ei sammuttanut tulta. Käytännöksi tuli siis kaksi jumalan palvelusta sunnuntaisin. Päivällä yleiselle kirkkokansalle ja illalla niille, jotka eivät aina voineet hillitä itseään, vaan kiittivät Jumalaa äänekkäästi.

Valituksia siis tehtiin tuomiokapituliin ja joitakin otteluita tuli, mutta LLL sai kuitenkin pitää virkansa , jopa niin, että sijaisena teki myös piispantarkastuksia joillakin seuduilla. Samaan aikaan kirkoon tehtävänä oli edistää lukutaitoa ja siksi hänellä oli apunaan ktekeettoja, joista Juhani Raattamaa oli ehkä tunnetuin. Siinä LLL näki tilaisuuden kylvää sanan siementä niin, että katekeetat saivar luettavakseen kolutyön yhteydessä hänen pitämiään saanoja ja selityksiä. LLL sai kutsun iäisyyteen vain 61 vuotiaana ja keskenjäänyt työ jäi katekeettojen harteille. koska pappeja oli mukana vain muutama, josta en osaa sanoa sen enempää.

Liike profiloitui maallikkoliikkeeksi, joka oli kaikissa pohjoismaissa kirkon piirissä. Leviämisvaihe oli vaikea, koska papisto oli puhtaan opin vaalijoita ja tälläinen häiriö koettiin vieraaksi, joten asiaa koitettiin myös tukahduttaa. Miksi sitten alettiin pitää tupaseuroja? Syy oli käsittääkseni siinä, että sanan nälkä oli suuri eikä yhtä jumalanpalvelusta viikossa pidetty riittävänä. Siksi alettiin pitää maallikkojohtoisia seuratiaisuuksia. Kun kuitenkin Henki hiipuu niin helposti eikä alkutulet pala enää niin lämpiminä, saattoi olla vaikutus siihen, että kirkosakäynti saattoi hiipua. Toisaalta piti alkaa todistella itselle eli omalle väelle miksi seurat ovat niin tärkeät Eikä kirkkoherrojen nihkeä suhtautuminen muuttanut asiaa paremmaksi. Syntyi hiljalleen jännite kirkon ja herätysliikkeen välille. Olen lapsuudessani kuullut vakuutettavan, että olemme kirkon uskollisia jäseniä. Joskus aikuisena olen ihmetellyt sitä, että siellä siis kirkossa käytiin tosi harvoin.

Jokaisella herätysliikkeellä on syntyhistoriansa, joka värittää sitä elämää vieläkin. Lestadiolaiselle liikkeelle on ollut ominaista jonkin verran poikkeava kielenkäyttö, joka saa oikeutuksensa LLL:n saarnoista, joita vaihtelevasti pidetään esillä vieläkin.. Tässä liikkeessä on ollut vahva ajatus Jumalan ja Hänen sanansa muuttumattomuudesta, siksi moniakin asioita on vierastettu Raamatun uusi käännös on voinut olla antamassa pontta sille, että vanha on hyvää. Uusi käännös ja uusi kieliasu antaa niinkuin haalennetun kuvan alkuperäisestä. Joustaminen asioissa ei ole vahvimpia ominaisuuksia, koska liian monet ovat konseratiiville herätysliikeväelle pelastuskysymyksiä

Kaikki mitä olen tähän kirjannut, on yksityistä ajatteluani eikä mikään liikkeen osa ole minun takanani, jos on virheitä ne ovat minun ei kenenkään muun.

ANTEEKSI, anteeksi

Raamatussa on kaksi tärkeää teemaa. Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen. En ole varma onko pyytelemisestä suoria sanoja, mutta asioita voidaan johtaa toisista käsitteistä. Psalmien kirjoittajat purkavat tuntojaan ja siellä on paljon tunnustettu sitä, että asiat ovat menneet jotenkin väärin ja ne ovat pakottaneet tunnustamaanJumalalle asioita ja on pyydetty ainakin sitä, ettei seuraukset lankeaisi täysimääräisinä heti.

Suomea on pidetty kristillisenä maana ja varmaan kristillisiä arvoja keskuudessamme onkin, mutta asema on saattanut liukua focuksesta sivummalle. Jumalanpalveluksissa on vieläkin kollektiivinen synintunnustus ja synninpäästö. Molemmat voi OMISTAA/omistaa. Jumala on armorikas ja sellaista Hän odottaa omiltaankin. Anteeksiannon pitäisi käydä edellä silloinkin, kun mitään pyyntöä ei ole esitetty. Koska anteeksiantamus on Jumalan luonto, niin saman luonnon osallinen ei voi poiketa siitä formaatista. Ihmisellä on Jumalan luonto, tai sitten ei ole! Me voisimme esittää kysymyksen, johon jokainen voi vastata mielessään: Kumpi on mukavampaa rakastaa vai vihata? Miksi kuitenkin valitsemme useasti, vaikka ei suorastaan vihaa, mutta kaunaisuuden ja toistemme väistelyn?

Jos me teemme niin kuin on merkkejä, että otamme kristillisiksi todettuja arvoja yhteiskuntaelämään, niin voi tulla vaikeuksia. Vaikeuksia tulee siksi, että yhteiskunnallisilta anteeksipyynnöiltä puuttuu kristillinen arvopohja. Esitetään vaatimuksia anteeksipynnölle ja todellisen armon puuttuminen vaikuttaa anteeksipyynnön arviointia. Yksi on katunut ja saanut anteeksi. Toinen ei näytä katumisen merkkiä, eikä näinollen saa anteeksi. Mitä ne katumuksen merkit ovat poliittisessa elämässä? Jokaisella on oma käsityksensä. Pyytelijän pitää hävetä ja olla allapäin kallella kypärin. Liikutaanko sadismin ja masokismin akselilla?

Olen palvelutyössäni kohdannut todella katuvan henkilön. Kun raavas mies vapisee ja itkee vuolaasti, niin silloin on ihmisen syntisyys kohdannut Jumalan pyhyyden eikä ihmisen kovakaan ulkokuori kestä Jumalan katsetta. Silloin on ilo jakaa Jumalan hyvyydestä armoa ja anteeksiantoa ja vaikutus tulee välittömästi esille. Ei tarvita korkeaa raatia tutkimaan oliko tilanne aito, vai vain julkinen valkopesu asioille. Elämme kummallista aikaa asiat ja aatteet sekottuvat.

Olen muistavinaan, että Lassila&Tikanoja mainosti kauluspaitoja almanakassa minun nuoruudessani. Nyt näen kierrätys-ja jätetavaraa keräävän auton kyljessä samanlaisen logon, kauaksi juurilta on jouduttu. Jotkut ihmiset asuvat samassa paikassa koko elämänsä joku toinen taas joutuu evakkoon jopa leipäevakkoon. Itsekin olen joutunut aikanaan sulkemaan mökin oven, koska leipä ei sinne tullut itsestään eikä aina löytynyt etsimälläkään.

Henkinen”koraanin häpäisy”!

Tiedämme varsin hyvin, että kaikilla maailmanuskonnoilla on joitakin pyhiä asioita. Niitä ei saa särkeä, polttaa tai pilkata niin, ettei aiheuttaisi pahaa mieltä, joskus jopa raivoa. Pyhiin asioihin kuuluvat temppelit ja muut palvontapaikat., pyhä kirjallisuus ja patsaat ym kulttiesineet. Kun tiedämme elävämme moniarvoisessa ja monikulttuurisessa maailmassa, niin silloin saadaksemme normaalin määrän arvostusta ja kunnioitusta, meidän tulee arvostaa ja kunnioittaa toisten pyhänä pitämiä arvoja.

Nykyinen poliittinen tilanne on laittanut miettimään, mitä maailmassa tapahtuu ja miksi. Kun tiedämme, että joudumme pakostakin tekemisiin ihmisten kanssa, jota eivät jaa samoja arvoja kanssamme, olisi hyvä omistaa taju siitä mikä rakentaa yhteyttä ja mikä sitä rikkoo. Ei ole viisasta ihan järjellä ajatellen ärsyttää tahoa, jolta kohta tarvitaan hyväksyntä isossa asiassa. Kaiken tämän lisäksi olisi viisautta ottaa huomioon se, ettei läntinen vapaus ole yhtä puuta. Uskonnollisella alalla on suurta hajontaa ja siksi ei välttämättä yhteyttä rakenna parhaiten se, että yhdenmukaistetaan tapoja EU lainsäädännöllä. Vielä voidaan sen lisäksi ottaa raha aseeksi valtiota vastaan, jolta on kohta kinuttava hyväksyntää.

Onko nämä asiat kuitenkin joskus ihan lähituntumassa. Eikö ole verrattavissa henkiseen häpäisyyn, kun Raamattuja vaihdettiin miesten viihdelehtiin eräässä paikassa. Eri hengellisillä ryhmillä on omia painotuksiaan, jotka poikkeavat valtavirrasta. Tulevatko erilaiset samanlaisiksi pilkkaamalla ja tuleeko pilkkaajalle hyvä olo. Kaste on kristikunnassa puolin ja toisin peruuttamaton asia eikä se haava varmasti umpeudu kantoja häpäisemällä.  Moniakin uskovia voidaan leimata lahkolaisiksi ja miksi hihhuleiksi, vaikka monetkaan eivät ole olleet milloinkaan maassa häiriöksi, haluaisivat vain harjoittaa omaa uskoaan omalla tavallaan niin, ettei lainsäädäntö tai muu yleinen mielipide tekisi sitä mahdottomaksi. Ainakin osa uskovista on tullut siihen tulokseen, että jokainen tarvitsee henkilökohtaisen suhteen Vapahtajaansa eikä näinollen kansan yleinen millipide tyydytä sitä tarvetta mikä ihmisellä saattaa olla. Varmaan olisi hyvä lopettaa niiden ”koraaniin verrattavien totuuksien” pilkkaaminen ja halveksiminen tämä toive on esitettävä kaikille osapuolille, jotka ovat valmiiksi sormi pystyssä osoittelemaan sitä tätä ja tuota.

Synti-ja rikospakasteet

Amerikassa kaikki on suurta ja ihmeellistä. Siellä keksittiin pakastaa  ruumiita ja heidät sitten ajan kuluttua otetaan, sulatetaan, herätetään henkiin ja vielä kehittyneen lääketieteen keinoin poistetaan se kuolinsyy.Toinen ihmeellinen asia, joka on toiminut, on alkioiden pakastaminen ja sijsisäiti voi synnyttää biologisten vanhempien kuoleman jälkeenkin.

N-liiton läheisyys antoi meille käsitteen, jota emme tienneet olevan ja se oli takautuva rikoslaki. Sotarikosjuttu tuli rauhan myötä velvollisuudeksi. Aiemmin emme tienneet, että puolustautuminen olisi rikos. Luulimme, että hyökkäys on! Olihan siinä tietysti lieveilmiönä Suur-Suomi, mutta se oli kuitenki strategiaa. Jos olisi sama matka peräännytty vanhalta rajalta. niin Suomi olisi kovin kaponen

Emme järkevinä ihmisinä voisi elää sellaista painajaista todeksi, että sanamme ja tekomme voivat olla kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden perästä rikoksia! Eikö asian rikollisuus tai syntisyys pitäisi pitää omassa kehyksessa mikä silloin on ollut voimassaolevan lain mukaista.

Olemme politiikassa tulleet syväjäädytysaikaan. Joukossamme on tietäjiä, jotka osaavat ennustaa kuka tulee politiikkaan mukaan ja alkaa menestyä siinä. Sellaista tarkkaillaan ja tallennetaan tilanteita puoluetoimistojen pakastimeen odottamaan herkullistä sulatusjuhlaa. Mitäs paketista löytyykään, kun julkisuudessa sulatellaan.

Ajatellaan uskovat, jos Jumala olisi tuollainen. Psalmin kirjoittaja sanookin: Jos Sinä herra muistat synnit, kuka voi edessäsi kestää? Sielunvihollinen on juuri sellainen roskankerääjä, joka tallentaa tarkasti kaikkijuttumme ja älillä tulee esittelemään kokoelmaansa. Kiitos Jumalalle, että Hänen armonsa pysyy iäti.