Toteemipaalut

Jokaisella kansalla on paalunsa. Amerikan alkuperäisväestöllä olivat nämä toteemit. Ensin kaadetaan puu ja siitä veistetään, hiotaan ja maalataan korea luomus, jota aletaan sitten kunnioittaa ja kumartaa. Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa on myös näitä kaiverruksia, tarkoitusta en tiedä, ehkä vain koristeita.

Suomessa ei ole sanallisesti samaa, vaikka Lapin alkuperäiskansalla on ollut omat juttunsa, joista on ristiriitaista tietoa. Ehkä kaikkea pyhänä pidettyä ei pidä antaakkaan julkisuuteen. Meille on kasvanut hallintohierarkiassa eräänlaisia toteemeja. Valtionpäämies ei ole toteemi, jota ei voisi arvostella tai sanoilla mitätöidä. Toteemit ovat muualla. Kun johonkin liitetään etuliite: Oikeus, niin asia saa ihan uuden ulottuvuuden. Oikeuskansleri, Oikeusasiamies, kuulostaako suorastaan pelottavalta. Oikeusasiamies on huomauttanut… on iso lööppi ja vakava asia.

Jos sitten katsotaan asiaa lähempää. Virathan täytetään ihan tavallisella valintamenettelyllä. Siis ihmiset ovat rakentaneet instituution ja löytäneet siihen kompromissiehdokkaan. Kun henkilö istuu korkeaselkäiseen tuoliinsa huoneessa, jonka ovenpielessä on liikennevalot ja kyltti oikeus sitä ja tätä, hän astuu kastiin, joka on kaiken yläpuolella. Hallintoalamaiset vavahtelevat, jos kirje tai s-posti tulee ja ei ole pelkkää kiitosta.

Toinen uudempi juttu on tämä valtuutettujen armeija. Ei siis ole kyse kunnanvaltuutetuista vaan ihan muusta. Lapsiasioista vastaava valtuutettu pätevöityy heti ylitse kansan tietäen mikä on parasta lapselle. Miten sattuukin näin, että kannanotot osuvat useasti romuttamaan suomalaista kristillistä perinnettä? Olemmeko nielleet hunajaisen myrkyn?

Mainokset

Rahan vaihto

Vuosisatojen aikana on tapahtunut ihmeellisiä asioita artikkelille nimeltä raha. Raha on ollut arvon mitta sen jälkeen, kun vaihdanta taloudesta luovuttiin. Jos vielä kiinteistöistä tehtäisi kauppoja oravan nahkoja käyttäen, eivät piirikunnan oravat riittäisi ja sehän olisi ekokatastrofi, jos tietoisesti poistettaisi alueelta sinne kuuluva eliöstö. Kun raha keksittiin, niin sille sovittiin arvo kullekkin. Jossain vaiheessa oli niinsanottuja plootuja, joissa oli kai lähelle sen metallin hinta. Kuitenkin isojen plootujenkin käsittely oli hankalaa ja lopulta päädyttiin paperiseen, jonka takuuna oli osalla kultakanta tai hopeakanta. Jalometallia oli jossain varastossa seteleitä vastaava määrä.

Sotien jälkeen havaittiin, että liikkeellä oli liikaa rahaa vallitsevaan tavaramäärään verraten. Siksi keksittiin fiskarstalletus. Rahat leikattiin poikki ja samalla ne menettivät puolet arvostaan. Toiset puolikkaat pantiin talteen ja niistä piti saada jotain korvausta ajan myötä. Saatiinko, en muista kuulleeni moista? Välillä poistettiin nollia perästä ja näin oli helpompi käsitellä summia, kun turhat nollat poistettiin, raha säilytti kuitekin arvonsa tavaraan nähden.

Seuraava merkittävä vaihe oli siis siirtyminen pois markasta euroon. Siinä oli ikäänkuin ylimenokausi. Minä ainakin maksoin euroilla, mutta laskin päässäni markoiksi, koska ensin en tiennyt mikä on kallista ja mikä halpaa. Rahaa sai vaihtaa pankeissa markoista euroiksi määräajan ja sen määräajan umpeuduttus muuttuivat mahdollisesti jemmaan jääneet markkasetelit jätepaperiksi.

Minun pieni maailmani on ollut myllerryksessä jo aika tovin, kun hengelliselle alalle on otettu oppia markkinajumalan toilauksista. Mitä tarkoittaa ylimenokausi kirkollisessa toiminnassa? Se tarkoittaa suomeksi sanottuna seuraavaa: Ylimenokauden aikana sinun pitää muokata omatuntosi valtavirtaa myötäileväksi. Jos et sitä tee tai kykene tekemään, niin ylimenokauden jälkeen muutut ongelmajätteeksi, josta täytyy päästä eroon. Sinun uskollasi tai omallatunnollasi ei ole käyttöä eikä sijaa siellä missä eletään nykyhetken mukaista muuttunutta elämää, jota sanotaan kristilliseksi uskonharjoitukseksi. Onko kristillistä se, että muuttuja määrittää muuttumattoman epäkelvoksi?
0

Nielemisen autuas harjoitus

Joskus oli armaassa isänmaassamme aika, jolloin kommunikoitiin suomeksi. Puhuttiin suomeksi ja laulettiin suomeksi niin, että sanomasta sai selvää. Kuitenkin siinä rinnalla on ollut myös vaikenemisen kulttuuri. Siitä kertoo ehkäpä Severi Suhosen laulu, jossa on muunmuassa sanat: Parempi on sanojansa siästellä eikä kaikkia ilimoille piästellä. Kun nyt olemme sisäisen yhteenoton sataa vuotta juhlivinaan, niin näyttää olevan vaikeaa päättää miten sitä voidaan juhlistaa? Sanotaanko asiat niinkuin ne on, vai ojennammeko ystävän kättä sovinnon merkiksi ja toteaisimme, että paljon tapahtui mitä ei pitänyt tapahtua, mutta emme voi enää mitään. Tällä alueella on paljon vaikenemisen kulttuuria, mutta se saattaa olla vain pintävärettä ja siellä pinnan alla edelleen veriset haavat avataan montakertaa vuodessa salaisemmin, kahden, tai kolmen kesken. Sitten on myös se näkökulma, että perimätiedolla ja totuudella voi olla isokin ero..

Ihan näinä päivinä mieleeni tuli tuo nieleminen. Kun olen sivusta seurannut avioliittoleiritystä ja todennut sen auttaneen monia, jopa niin, että sinne on päästävä toistamiseen. En itse omaa kokemusta, mutta olen ymmärtänyt, että siellä keskustellaan ja avataan niitä mtunnelukkoja ja tunnistetaan asioita ja lähes pyhyyden rajalle avataan itseä kumppanin katsottavaksi. Onko niin, että vain kotoa poissa ihminen on sen verran irti arjesta, että voi avautua ja voi myös perehtyä kumppanin sisimpään. Jos suhde on tasapuolinen niin, ettei ole alistussuhdetta, niin äärimmäinen avoimuus voi olla hyvä asia. Jos kumminkin yleensä mies on harjoittanut vaikenemisen kulttuuria ja sitten pitäisi avautua, josta ei ole mitään kokemusta eikä välttämättä sanojakaan, niin se voi olla kauhistus. Toisaalta siitten, jos saa kuulla sellaista mistä ei ole ollut pientäkään aavistusta, se voi olla shokeeraava ulostulo. Aina on ollut hyviä ja myös huonosti onnistuneita parisuhteita eli avioliittoja. Jopa siihen asti, että toinen on elänyt paratiisissa ja toinen helvetissä.

Miten sitten voi soveltaa autuasta nielemistä arkisessa avioliitossa? Kun isot asiat on tehty ja on siirrytty kolmanteen vaiheeseen elämässä. Tapahtumat eivät yleensä ole merkittäviä, mutta närää aiheuttavia hetkiä saattaa tulla. Joskus se on kuin syömään käskisi, kielelle herahtaa mehevä juttu. Sen pitäisi nyt antaa tulla. Jos olemme oppineet kinaamaan eli riitelemään taidollisesti, niin me tiedämme mikä saa toisen suuttumaan, jos yleensä saa. Kun käytämme järeimpiä aseitamme, voimme voittaa taistelun, mutta häviämme sodan. Siksi yleensä Pyhä Henki voi antaa uskovalle ne vaihtoehdot: Nielaise tai oksenna! Joku nuri veli lanseerasi termin: Joskus tulee oksennuksia! Hän tarkoitti ärtsyjä reaktioita asioihin. Oksennus ei yleensä tee hetkestä rakastettavampaa vaan tulee sotkua ja löyhkää. Kun siis haavoittava sana tulee kielelle, niin terve harkinta antaisi neuvon: Nielaise niin se poistuu luonnollista tietä, eikä tarvita katumusharjoituksia. Tämä sama kaava sopii myös muuhun inhimillisen elämään, jos yhteinen pyrkimys on samaan päämäärään pääsy. Joskus päämäärät erkanevat niin kauaksi, että erkaantuminen on välttämätöntä ja silloin harjoitetaan oksentamista ylenaikaa, jota toivottavasti myöhemmin kadutaan.

Jumala armahtaa, ihmiset eivät

Katselin pätkän häirintäkeskustelua. Tuli surullinen mieli siksi, että asian ydin on mennyt hukkaan. Miksi ihmiset tekevät vääriä asioita toisilleen, eläimille ja muulle luonnolle? Miksi kesäkissa jää joko kuolemaan tai villiintymään? Mitä meille kertoo miituu kampanja? Kaikki kertoo siitä, että Luomiskertomus on hukassa, koska syy löytyisi sieltä. Nykykielellä kerrottuna tapahtui häätö. Koti vain hävisi. Perhe huomasi olevansa kadulla tavaroineen. Kun todellisuuden raadollisuus selvisi, niin alkoi syyttely ja valitus. Kuka sen häädön aiheutti ja nyt pitäisi kantaa tavarat omissa käsissä jonnekkin.

Kaikki paha tuntuisi olevan patriarkaalisuuden syytä. Se taas on johdettu Raamatusta. Joten MOT? Jos ajattelemme hetken kristikuntaa. Meillä maailmassa on järjestetty seiminaareja seuraavista aiheista: Ylistys, armolahjat, Pyhä Henki, armo, rakkaus ja diakonia eli hädän lievittäminen. Olisiko viimein aika järjestää seminaari, konferenssi tai cruseidi aiheesta: Synti! Että ymmärtäisimme pääsiäistä laajemmin. se ei ole pelkkää mämmiä ja kermaa, virpomista, tipuja ja rairuohoa, hienoja konsertteja ja näytelmiä, vaan sen pitäisi muistuttaa miten syntiongelma on hoidettu. Jumala kuoli ihmisen muodossa ristillä. Ei Hän käsitellyt yksittäisiä syntejämme! Hän maksoi koko potin kerralla ja osti ihmiskunnan vapaaksi synnin orjuudesta ja nyt toivoo jokaiselta ihmiseltä vastaanottamista eli tulemista vapaaehtoisesti siihen armoon, joka Hänen veressään on tarjolla.

Kol 2: 15 Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.

Nyt näyttää siltä, että asiat ovat niin päin, että syntiset saatetaan ihmisten silmissä häpeään. Kun sitten joku pyytää anteeksi, niin mietitään onko siinä katumusta ja parannuksen tekoa, vai vain välttämätön reaktio. Vaikka sitten pyydeltäisi anteeksi montakin kertaa, niin raamatullista vastausta ei kuulu mistään vaikka olemme kristikansaa. Anovan pitäisi saada synninpäästö ja mahdollisuus aloittaa uudelleen. Itsekkin olen epäillyt monien katumusta, mutta viime yönä uskon Pyhän Hengen puhuneen, että Minulla on se damaskontien salama vieläkin käytössä ja voin sitä käyttää vapaasti.

Nyt oli siis puhetta seksuaalisesta häirinnästä. Mieleeni tulee ohjelma, jossa haastateltiin erilaisia ihmisiä. Erään kerran oli kaksi nuorta naista, jotka pukeutuivat hyvin paljastavasti ja sitten olivat loukkaantuneita saamastaan huomiosta. Minusta se on seksuaalista häirintää, jos avataan näköaloja ja sitten saadaan halveksia miehiä, jotka ovat viritetyt visuaalisesti. Olen joskus katsellut myös haastatteluohjelmia televisiosta. Nuori nainen haastattelijana niukka varustus joskus ja nyt näyttää olevan trendinä myös lasipöytä välissä ja sitten silmät vilkuilevat ja tilannetta on vaikeahko hallita. Onko todella niin, että miehet pitää saada näyttämään ääliöiltä? Kun olemme vielä lihassa asumassa, on pakko tunnustaa, että silmiä liikuttelevat lihaksemme eikä vielä henkemme hallitse olemustamme, että voisimme lennellä vapaasti.

Juttuni rupiset

Piti oikein tarkistaa, mistä nuo sanat hyppäsivät tajuntaani. Ne liittyivät Eppu Normaalin riimittelyyn, mutta hioukan toisin. Kun minulla ei ole jupisevaa reppua, joudun jupisemaan ihan itse. Samalla iskostui tajuntaani tarina koukkuisesta ukosta. Minä olen yksi sellainen koukkuinen ukko, joka jupisen rupisia koukkuisia juttuja ja saan koukkuisia kommentteja joihin taas puolestani koukkuilen. Minulla taitaa olla aivot jotenkin koukussa, kun katselen useasti asioita niin eri tavalla. Kun Ilpoisten piiri vietti itsenäisyyspäivän juhlaa, niin siinä käytettiin yleviä, iloisia ja rohkaisevia puheenvuoroja. Kun minunkin piti sanoa jotain, niin minun silmiini piirtyivä’t ne kärsimykset, joita edesmenneet sukupolvet ja vielä keskuudessamme olevat veteraanit ovat saaneet koea.

Sain mutistua mikkiin jotain siihen tapaan, että kaikki on meille hankittu kärsimyksellä ja verellä. Äitimme on meidät kivulla synnyttänyt, veteraanit ja sankarivainajat ovat vuodattaneet vertaan itsenäisyyden vuoksi ja pelastuksemme on meille hankittu verisellä ristillä. Olen jotenkin surrut sitä, että veteraaneilla on ollut vaivoja niiden muistojen vuoksi, joita sota heidän mieleensä painoi. Ei ollut kriisiterapiaa eikä vielä vanhanakaan aina ymmärtäjää, joka olisi istunut, kuunnellut ja lohduttanut. Niitä varmaan on piisannut, jotka ovat mielellään kuulleet niitä tarinoita. Jossain tilaisuudessa eräs veteraani kertoi, että monet ovat kantaneet omantunnon vaivaa siitä, että on saattanut tulla tekoja, jotka eivät olleet välttämättömiä. Lohdutin häntä vakuutuksella ristinveren riittävyydestä.

Jotenkin mielessäni on myllertänyt elämää isommat asiat. Tuhatvuotinen naisten alistaminen on yksi sellainen, jonka velan tämä mies-sukupolvi joutuu maksamaan tälle nais-sukupolvelle, näin koen ja saan varmasti koukkuisia kommentteja jos saan. Nyt nostetaan tikun nokkaan henkilöitä, jotka joutuvat vastaamaan maan tavasta monen sukupolven ajalta. Viimeisiä on koukkuisesti käsitelty täälläkin ja minä olen koittanut laittaa rupisia kommentteja joukkoon.

Jotenkin tuntuu, että maailma on alkanut näyttää rupisemmalta sen jälkeen, kun vapauduin ainoasta oikeasta laumasta. Muutamaa liikettä ja yhteisöä on revitelty joistakin syistä muunmuassa omahyväisestä vainmeopista. Kun nyt vapaana henkilönä olen tarkkaillut asiaa, niin olen löytänyt lähes kaikkialta sisäänlämpiävän saunan höyryjä. Vain muutamat siellä ja täällä hyväksyvät ehdoitta. Vain muutamat iloitsevat siitä, että siellä toisessakin joukossa Jumala toimii ja ihmisiä pelastuu. Toinen asia, joka tulee mieleeni on se, että käyttäydytään kuin insestiä tai bedofiliaa olisi vain määrätyissä piireissä.

Evankeliumi on ilosanoma. Mitä se merkitsee? Kun ensimmäisen maratonin juossut toi ilosanoman, niin heti sen jälkeen hän kuoli, jos muistini ei petä. Ilosanoma oli siis: Sota on voitettu! Jeesus juoksi maratonin puolestamme ja sinetöi voiton sanoman myöskin kuolemallaan. Onko siis elämä sen jälkeen vain iloa, vai olisiko Hänen uhriaan syytä kunnioittaa varsinkin nyt, kun on hiljainen viikko. Mitä sekin tarkoittanee? Muulloin olemme äänekkäitä ja ylistämme kädet pystyssä ja hiljaisella viikolla emme ylistä, sitäkö se on? Vaivun osittain yksinäiseen itsekseen jupisemiseen ja sekin täytyy tehdä hiljaa, koska on hiljainen viikko. Ehkä eiole paljon sanottavaa, en tiedä, mutta sanon jos jotain kirkastuu tulevaisuudessakin edellyttäen, että tunnus toimii. Jospa tämä olisi se pääsiäinen, joka puhuttelee ihmistä sisimpään suoraan ja valaisee seuraavan askeleen.

Vallatonta mutinaa vallasta

Piti oikein kysyä kuukkelilta, että mitenkäs se itsenäistyminen oikein syntyi. Hallitus teki päätöksen ja julisti Suomen itsenäiseksi. Kun määrätty viranhaltija luki julistuksen eduskunnassa, joka piti kuunnella seisomaan nousten, niin osa istui julistuksen aikana. Varsinainen eduskuntakäsittely oli sitten jälkeenpäin ja asia hyväksyttiin äänestyksessä 100/88. Istujien senaikainen ajatusmaailma jää kai meille mysteeriksi, jos emme rohkene tehdä johtopäätöksiä julistuksen seurauksista. Jokainen itsenäisyysjulistus saa aikaan asioita. Israel koki ensimmäisen sotansa heti, kun julistus oli tehty ja ilmeisesti ympärysvallat tarvitsivat julistuksen, että sai hyökätä valtiota vastaan eikä tullut oloa, että ollaan kuin mummojen käsilaukkuja ryöstämässä.

Kun Parviainen laittoi blokin vallan vahtikoirasta ja se herätti jotain kaikuja pääkopassani, päätin kirjoittaa oman blokin aiheesta, ettei toisen ihmisen hyvä tarkoitus tulisi sössittyä. Mitä meidän on hyvä huomata itsenäistymisestä? Hallitus pelasi uhkapeliä. Julisti ensin ja haki laillisuuspohjan jälkeen. Mitä demokratia olisi vaatinut? Eduskuntakäsittelyn ja varmasti nykyisen ymmärryksen mukaan myös kansanäänestyksen. Tähän menettelyyn olisi siis mennyt kuukausia aikaa, jolloin isäntämaa olisi voinut täydentää kasakkajoukkoa niin, ettei äänestystä olisi tarvinnut pitää.

Näyttää siltä, että vanhanajan päättäjille Isänmaan asia on ollut kallis ja siksi on kyetty ottamaan henkilökohtaisia riskejä. Voimme ajatella vaikkapa presidentti Risto Rytiä. Hän laittoi oman tulevaisuutensa alttiiksi Isänmaan edun vuoksi. Jos hän olisi laittanut ajatuksensa lausuntokierrokselle, niin tietääkö kukaan missä olisimme? Mikä mahdollisti tämän asenteen? Heille oli varmaan koti, uskonto ja Isänmaa olivat luovuttamattomia suureita. Eli he toimivat Jumalan avulla yhteiseksi hyväksi.

Suomessa on kansanvalta, jota käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Ajatus on hieno. Edustaja on äänestäjiensä ääni asioiden käsittelyssä. Jokainen edustaja istuessaan siihen tuolille ja painettuaan läsnä-näppäintä on äänestäjiensä summa. Hän on kai virallisesti ainoastaan oman omantuntonsa ja järkensä sekä äänestäjien toiveiden toteuttaja. Aivan oikein on ollut ajatella siten, että samaa tarkoittavat edustajat ajavat asiaa yhteisesti. Tämä on jalo ajatus, mutta se onkin saanut käänteisen merkityksen myös jota sanotaan ryhmäkuriksi. Miten vapaata itsenäistä edustajaa voi joku toinen kurittaa jotenkin väärän mielipiteen takia? Edustajan tehtävää on sanottu luottamustoimeksi. Jos koko eduskunta on luotettavuuden perusteella koottu, niin mihin tarvitaan niin laajat valvontakoneistot, jotka joka asiaan nykyisin tarvitaan? Mistä asiasta tahansa puhutaan, niin ensimmäiseksi huolenaiheeksi nousee: Kuka valvoo ja miten valvotaan?

Median täytyy saada kaikesta tieto ja pitää julkaista asiat, joista vasta alustavasti suunnitellaan. Jotenkin tulee mieleen kuva lasiseinäisestä wc-tilasta. Onko tultu nyt siihen, että mikään ei voi toimia pienemmällä julkisuudella, kun luottamusta ei enää näytä olevan. Vai onko todella käynyt niin, ettei vakaumusta enää ole sillä tavalla miten aiemmin oli? Lakialoite täytyy olla kuin pitkiin tynkiin karsittu tammipölkky, että jokainen taho saa höylätä siitä pois osansa ja lopuksi jää jäljelle torso, josta kukaan ei tyukkää. Ilmeisesti myös ministereiden täytyy tehdä raflaavia avauksia, että edes joku tavallinen asia menisi kohun siimeksessä läpi.

Synti vai siunaus

Näkömuistiini on jäänyt kirjan kansi, jossa olivat nämä sanat. Olipa kyse mistä elämänalueesta tahansa, niin haarukointi on niin laveaa, että se kyllä hämmentää. Mieleeni tulee tarina hölmöläisistä. Hölmöläiset olivat rakentaneet tukevan hirsitalon, mutta jostain syystä siitä tuli pimeä. Asia mietittiin, mitten ongelma voidaan ratkaista. Joku keksi, että voidaan kantaa säkillä valoa sisälle. Silloin paikalle osui kulkumies nimeltään Matti. Hän tiedustelee toiminnan tarkoitusta? Hän saa selvityksen valoon liittyvästä ongelmasta. Hän alkaa kertoa, että pysyvä tarkaisu edellyttää ikkuna-aukon avaamista ja niin tehtiin. Kun asia sai onnellisen käänteen, niin kulkija jatkoi matkaansa. Talon asukkaat ihmettelivät miten yksinkertainen ja toimiva kulkijan neuvo oli, joten avataan aukkoa suuremmaksi, koska valo vain lisääntyy, kunnes talo sortui avartamisen takia.

Kaksi asiaa suomalaisessa kristillisessä keskustelukentässä on ylitse muiden, jotka jakavat mielipiteitä otsikon tapaan tai ainakin hämmentävät samalla tavalla. Ne ovat alkoholi ja seksi. Kun olen kasvanut ehdottoman raittiuden ilmapiirissä lapsena, minun on vaikeaa sisäistää mihin uskova tarvitsee juovuttavia juomia. Kaikki käyvät Raamatun kimppuun ja sieltä etsitään kuin ranteenvahvuista koivukepakkoa, jolla voi lyödä toisinajattelevaa. Kaanaan häitä pidetään Jeesuksen alkoholipoliittisena kannanottona. Hän teki heti satoja litroja, ettei heti porukan tule jano. Paavali sanoo Timoteukselle ne kuuluisat sanat: Ota vähän viiniä! Kuitenkin samaan aikaan sanotaan: Jotka juopuvat ne yöllä juovuksissa ovat! Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno! Kun saivartelu saavuttaa huippunsa, niin voidaan todeta seuraavaa: Jokainen, joka on ottanut yskänlääkettä tai lapsuudessa rautapitoista nestemäistä lääkettä, on nauttinut alkoholipitoista ainetta. Liikennepoliittisesti juopumisen raja on määritelty. Siis ihminen voi tehdä omat tulkintansa omaksi hyväkseen toisista ja Jumalasta välittämättä.

Seksikeskustelu on takuuvarma aihe, joka kirvoittaa kielet ja jokaisella on oma hyvin varma mielipide miten asiat ovat. Itse en ollenkaan ajattele, että olisin mallikepoinen siinäkään asiassa, mutta koitan kertoa mitä olen sanasta ymmärtänyt. Uskon niin, että Jumala tarkoitti asiat menevän suurinpiirtein näin: Jumala sanoi: Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Jokainen tavallinen ihminen tietää, että ihmisen ikävä toisen luo syntyy nykyisin jo ennenkuin siihen on reaalisia mahdollisuuksia. Kuitenkin asiat näyttäytyvät minulle niin, että Jumala suunnitteli jo seuraaviakin sukupolvia ja yhdisteli geeniperimää niin, että henkisellä tasolla löytyy sielujen sympatia eli mitä rakkaudeksi sanotaan. Kun sitten on sitouduttu kosinnan kautta ja sitten solmitaan avioliitto Jumalan edessä ja todistavan seurakunnan läsnäollessa, niin sitten on aika alkaa elää yhteiselämää, joka on avioliiton sinetti ja yhdessä henkisen, fyysisen ja mikäli mahdollista hengellisen rakkauden yhdistelmä on kestävä pohja elinikäiselle elämälle. Rakkaus tuottaa myös hedelmää, jota Jumala sanoi lisääntymiseksi.

Jos siis ihmisen seksuaalisuus on Jumalan antama ominaisuus, niin Hän voi sitä myös hallita, jos annamme Hänelle kunnian siinäkin asiassa. Syntiinlangennut ihminen ei omin voimin voi pitää asioita kurissa. Tuo oli siis Jumalan tarkoittama ihanne! Kun tiedämme, että syntiturmekus tuo kaikenlaista ihmisen elämään, niin me lihallisina alamme laventamaan ihannetta helposti, mutta Jumalan ei ole tarvinnut muuttaa mieltään sen vuoksi, että ihmiset ovat erimielisiä. Keskustelusta saa helposti sen kuvan, että kaikki Raamatun ohjeet ja rajoitukset ovat ihmisten keskinäisiä sopimusasioita niin, ettei Kaikkivaltias ole mitenkä’än osallisena. Perätään vastuullisuutta ihmisten edessä, mutta miten vastuukysymys on ratkaistu Jumalan Kaikkivaltiaan Isrelin Pyhän edessä! Antoiko Hän poikansa meidän syntisen elämämme mahdollistajaksi? Vai halusiko Hän antaa voiman elää Hänen yheydessään Hänen kaltaista elämää? Mieleeni tulee sanat, jotka lausuttiin Pushkinin kirkon alttarilta 1989: Armoa on se, ettemme ole vielä tuhoutuneet.