Aabrahamin usko

Lähde maastasi ja isäsi kodista! Tällaisen sanan kuulee mies, joka asui Kaldeassa Urin kaupungissa. Hän kuului perheeseen, jossa oli ainakin isä, veljenpoika perheineen ja hänellä itsellään oli lapseton avioliitto. Kertomus on osa kokonaisen kansan historiaa. Ensin koko suku muutti pohjoisemmaksi. Paikkaa sanotaan Harraniksi ja alue kuuluu Mesopotamiaan. Veli on kuollut ja isäkin kuolee ja haudataan. Silloin hän on kai suvun päämies ja vastuussa suvustaan. Nyt hän on valmis seuraamaan saamaansa kutsua. Tässä on muutama merkittävä asia. Aabraham tunsi kehottajan ja piti Häntä luotettavana. Koska Hän uskoi tähän asiaan, hän sai voiman olla kuuliainen kutsulle.

Voisimme ajatella, että olisi kyse normaalista muuttoliikkeestä. Suomesta mentiin Amerikkaan tienaamaan. Osa päätti palata saatuaan jotain kertymään. Jotkut eivät koskaan palanneet vaan perustivat perheitä, joista syntyi sukuja. Toiminta oli siis yksilökohtaista ja toimeentulon hankinta ohjasi sitä paljolti. Yksi hanke oli erilainen. Perustettiin Sointula, jossa piti ihmisen elämän parhaat puolet tulla esille. Yhteisöllisyys ja kaiken jakaminen oli voimanlähde, mutta sekin epäonnistui ainakin osaltaan.

Etelä-Amerikkaan lähti myös ryhmä, joista on tehty dokumentti. He elävät monenkirjavasti. Osa löysi vihreän oksan, osa ei niin vihreää. Näin se kai on luonnostaan, Venäjän Karjala on myös yksi kohde johon mentiin yhteiskuntaa rakentamaan. Sinne matkasi värväyksen perusteella myös rapakon takaa väkeä. Historia on korutonta kertomaa. Siis ihmisten suunnitelmat eivät ole niin vedenpitäviä, mitä me monesti luulemme. Kun kaiken varmistamme ja kuitenkin monesti epäonnistumme, syntyy kysymys: Miksi?

Palaamme Aabrahamiin! Hänellä ei ollut mitään edellytyksiä onnistumiseen. Varallisuudesta emme tiedä paljoa. He olivat paimentolaisia sitten, kun kivitalot jäivät taakse. Nurinkurista lähteä kivitalosta telttailemaan loppuiäkseen, vaikka ei hän kertomuksen mukaan sitä tiennyt. Hän ei siis tiennyt mihin hän lähti ja mihin oli lopulta saapuva. Kuitenkin kutsu oli niin selkeä, että hän lähti. Lootin perheineen hän otti mukaansa perinteen mukaisen vastuun takia, ehkä. Lootin kutsusta ei raamattu kerro. Oliko Lootin mukaan ottaminen sitten virhe? Emme tiedä. Sukurakkaus vaati ja se oli maan tapa. Hankaluuksia hänestä kuitenkin tuli juuri siksi, että kutsua hän ei ollut kuullut Aabrahamin tavoin. Nyt meidän pitäisi muistaa, että Aabraham oli vaimoineen jo seniori-iässä, jossa harvoin enää perhettä perustetaan. Varmistiko hän inhimillisesti kutsun toteuttamisen ottamalla kasvukykyisen Lootin perheen mukaansa?

Oliko Haagar-projekti vain jatkoa sille, että Jumalan lupauksia piti vähän avitella? Olisiko niin, että hänkään ei antautunut kokonaan Herransa käsiin ennenkuin Iisak-projektissa? Oliko tämä puukkoon tarttuminen vasta merkki, että Aabraham uskoi Jumalaa koko sydämestään? Tullessaan aikuiseksi uskossaan hän pystyi nöyränä Lootin edessä antamaan hänelle mahdollisuuden valita elintilansa, vaikka entisen elämän säännöt olisivatkin sanoneet toisin. Kasvaminen Herran tuntemisessa edellyttää monen hyvänä pidetyn säännön hylkäämista, että voi saada Herralta jotakin uutta. Uutta, joka on entistä parempaa ja antaa rauhan. Tänään sanon Herralleni nöyrästi: Lahjoita minulle Aabrahamin usko, jonka ei tarvitse varmistella, vain luottaa Sinun suunnitelmiisi. Anna meille armosi Herra tänäänkin!

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Aabrahamin usko

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s