Miksi kamppailemme?

Eräällä työpaikalla oli tapana laittaa aforismeja ilmoitustaululle. Joku oli laittanut seuraavan: Jos sinulla ei ole mitään tekemistä, älä tee sitä täällä. Yksi parhaista oli seuraavanlainen: Jos väittelet idiootin kanssa, varmistu, ettei hän tee samoin. Myös huutokauppatilanne kirvoittaa ihmisestä helposti esille taistelijan, joka kamppailee viimeiseen rupiaan asti, saadakseen itselle harmia. Muistan nuoruudesta tilanteen, kun osallistuin huutokauppatilaisuuteen. Eräs vähän maistellut mies huusi itselleen lastenvaunut. Kohta huutonsa jälkeen ikäänkuin realismi palasi hänen elämäänsä ja hän ihmetteli isoon ääneen: Mitä minä näillä oikein teen. Toisen maailmansodan yhtenä ratkaisuhetkenä pidetään Kurskin mutkan panssaritaistelua. Panssarit olivat kai tasaveroisia ja käyttäjät yhtä taitavia, joten äkillistä päätöstä ei saatu aikaan. Mikä sitten ratkaisi asian? Kyky valmistaa panssarivaunuja! Siperian vaunujunat pitenivät ja Saksan lyhenivät, kunnes savuavat panssarit lakkasivat savuamasta toisella puolella.

Miksi näitä pähkäilen? Mietin aikaa jolloin kristikunta piti Raamattua Jumalan ilmoituksena ihmiskunnalle. Aikaa jolloin kirkkoon käveltiin kengät kädessä ja ne laitettiin jalkaan kirkonmäellä. Aikaa jolloin papit olivat miehiä. Aikaa jolloin vihittiin mies ja nainen avioliittoon. Aikaa jolloin ei niin helposti voinut erota ja löytää uutta verta. Aikaa jolloin lapset kastettiin. Aikaa jolloin kylvettiin siementä siunaten. Aikaa jolloin oltiin kiitollisia vuodentulosta. Oltiinko silloin onnellisia? Ehkä ehkä ei, mutta silloin tiedettiin kaikessa olevan yliluonnollinen osa, jota emme pysty ohjailemaan. Silloin aforismiksi tuli: Synti on kansan häpeä!

Eräänä päivänä joku heräsi ja huomasi epäkodan, ensin yhden sitten toisen ja viimein päädyttiin täysremonttiin. Meillä on salittävä sana, joka on tullut tärkeäksi: Muutosvastarinta! Kaikki siis voidaan muuttaa ja saadaan muuttaa ja halutaan muuttaa, kunhan muutosvastarinta saadaan juuritettua pois. Nyt on suuri kysymys siinä: Onko muutosvastarinta vain ilkeyttä ja jääräpäisyyttä? Voi olla sitäkin! Mutta uskooko kukaan, että konservatiivin motiivina olisi kansan hyvinvointi Kaikkivaltiaan edessä? Vai onko kurskinmutka keskellämme, jossa vain mitataan voimia ja kestävyyttä? Onko kukaan miettinyt sitä, että vieläkin on mukana muuttuja X Jota emme tahtoisi ottaa huomioon. Oi Herra siunaa Suomen kansa!

Mikä nyt neuvoksi? Olisiko nyt niin, että kirkon tai muun yhteisön oppi ei enää kanna perille? Olisiko kilvoituksen tultava henkilökohtaiseksi? Olisiko niin, että pidämme kukin oman avioliittomme kunniassa ja antaisimme toisen palvelijalle vapaat kädet tehdä oman päänsä mukaan eli kukin omalla tavallaan? Se on kai jo tullut selväksi, että itsensä muuttaminen on vaikeaa ja toisen muuttaminen mahdotonta. Lasketaan aseet niistetään nenä ja paikataan rikkimenneet housunpolvet ja eletään ihmisiksi. Kuunnellaan julistajaa, jolta saamme sitä evästä, jota tarvitsemme. Lopetetaan lusteiden tukistelu puolin ja toisin siis hyödyttömänä asiana.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s