Aihearkisto: Uncategorized

Urhojansa kansanvalta

Suomi omisti aikansa yhden taitavimmista piirtäjistä ja ajattelijoista hän oli Kari Suomalainen. Kun olen Rytin aikana syntynyt ja Paasikivi on esimmäinen nimi, joka puhuttelee, niin muistan myös Kekkosen aikaa. Erään vaalin alla Kari piirsi puolueet marssimassa jonossa ja jokaisella oli sama kuva kepin nokassa. Teksti kuului: Urhojansa kansanvalta esiin nostaa kaikkialta! Miksi sitten kampanja piti sillä tavalla järjestää? Ettei näyttäisi liikaa n-liitolta ehkä? Toki myös kunkin puolueen kannatus saattoi saada suosiota valinnan jälkeen, sitä en tiedä, mutta me elämme pekulaatiomaailmassa nykyisin. Mikä oli sitten se Kekkosen takaama asia, jonka puolesta kannatti kamppailla? Hän takasi Suomelle rauhan aikaa.

Uskovina kristittyinä me vedämme jatkuvaa vaalikamppailua, mutta onko meidän ehdokkaamme sama? Kuvissa näyttää samalta. Puheissakin kuulostaa samalta. Mutta jotenkin tuntuu, että sanoma saavuttaa eri kolkat eri tavalla. Mieleeni tuli ilkikurinen juttu. Erässä leipomossa oli juoksupoika, joka toimitti pienempiä tilauksia ihan jalan tai polkupyörällä. Eräänä päivänä leipomoon soitettiin jostain liikkeestä: Tilataan kymmenen kappaletta niitä kiiltäviä munkkeja! Tilauksen vastaanottaja ihmettei, ettei heidän valikoimissaan ollut kiiltäviä vaan sokeroituja munkkeja. Juoksupoika oli sitten yllätetty istumassa ojan penkalla ja nuolemassa sokerit pois. Juttu päättyy tähän eli sulku kiinni.

Miten on mahdollista, että Kristus opettaisi eri ryhmiä niin eri tavalla? Vai onko niin, että juoksupoika nuolee sokerit matkalla. Tai lisää kuin helppoheikki eikä siinä vielä kaikki? Meidän Jeesusta, kun seuraat niin piikki on auki ja et pysty käyttämään kaikkea mitä on tarjolla. Meidän porukkaan kun tulet niin et edes pysty tekemään syntiä enää. Meidän porukassa on erittäin arvostettavaa kulkea vähän kumarassa kuin maansa myyneenä ja murheellisena. Nämä ovat liioiteltuja esimerkkejä, mutta maailmaa nähneenä näitä piirteitä näkee ja kuulee.

Herään yöllä ikäänkuin joku herättää ja sanoo: Kaste ja muu sakramentti mitä seon, mitä siinä tarjotaan? Kaikki armonvälineet voivat antaa vain yhden asian: Jumalan lapsioikeuden ja nimen. Sen suurempaa asiaa ei ole kellään tarjolla ja senkin omistaminen tapahtuu silloin, kun Jumala itse sen lahjoittaa.

Mainokset

Verenmyrkytys

Joskus käy niin, että saadakseen sairauteensa hoitoa, ihminen menee luottavaisena sairaalaan, mutta tuleekin operaatiossa uusi sairaus. Minulle läheinen henkilö meni rutiinitoimenpidettä varten käymään sairaalassa ja jotenkin sillä kerralla tuli vaiva, joka vei ainakin viikoksi osastolle. Suuri on kaunista, sanoo markkinajumala. Ja teoriassa näin onkin. Rakennetaan suuret laitokset ja sinne lääketieteen pyhäkköön tullaan, sadaan toimenpide ja mennään pois. Asia näyttää paperilla hyvältä. Otetaanpa vertailua kunnanlääkärijärjestelmästä. Kunnanlääkäri pystyi käsittelemään ehkä kolmisenkymmentä potilasta päivässä. Jos lääkärillä joku asia pettäisi, niin tilastojen mukaan vain ehkä yksi potilas voisi saada lisävaivaa. Jos sairaalan kapasiteetti olisi kymmenkertainen niin myös vahingot ja epidemiat lisääntyvät samassa suhteessa.

Tilannetta ei helpota yhtään se, että kaikenmaailman taudit käydään noutamassa ympäri maailmaa. Voi olla, että sairaalassa vain pyörähtää joku taudinkantaja ja jättää jälkeensä aikapommin, joka pahaa aavistamattomien keskuudessa sytyttää suurpalon. Kun sitten aletaan torjumaan sairaalan osastolla riehuvaa epidemiaa muunmuassa vastustuskykyisiä bakteereja vastaan, niin suuruuden kauneus muuttuu nopeasti rumilukseksi. Kunanlääkärin reviiri tuskin sisältää pientä osaa siitä sairauskannasta, joita vastaan suurissa sairaaloissa taistellaan.

Tätä samaa kaavaa tapahtuu hengellisessä kentässä Suureen kirkkoon tuleva virus sairastuttaa suuria joukkoja. Kun käydään siellä ja täällä, nähdään sitä ja tätä ja jokainen matkailija tuo jonkin vierasperäisen asian mukanaaan, niin kohta ei tiedetä mikä osa on suomalais-kansallista kulttuuria ja uskonharjoitusta. Kun kirkossa on ns herätysliikkeitä, niin silloin on kuin palomuureja eikä koko kansa saa yhdellä kertaa tartuntaa johonkin, josta ei olekkaan siunausta.

Kuka muistaa vanhuksia

Eräänä hetkenä havahduin uutiseen televisiossa. Siinä mainittiin, että vanhus saa maallista hyvää parikinkymmentätuhatta vuodessa enemmän mitä maksaa veroja. Pitäisikö tämän herättää jotain ajatuksia? Minä ainakin ryhdyin miettimään, että mitä se hyvä voisi olla kohdallani? Me vaimon kanssa masamme yhteisistä varoistamme kaupan kassalla mitä kone näyttää. Samoin bensaa tankkaan silloin ja tällöin. Hammaslääkärissä olen käynyt vuosittain yksityisellä, kun olen paikkauskollinen, on mukava mennä tuttuun tuoliin. Siinä tulee kelalta joku kymppi. Lääkärissä olen käynyt vuosia sitten niin, että kantapiste ketoo vain lunssarokotuksen. En siis löytänyt rikostani vaikka lähes kyyneleillä etsin. Kuitenkin jäi vähän syyllinen olo. Kysyin sitten itseltäni: Miksi pitää syyllistyä siitä, että pallo pyörii ja kierros auringon ympäri vanhentaa meitä jokaista vuodella. En kuitenkaan tule nuoremmaksi vaikka mitä tekisin. Enkä tule yhteiskunnalle hyödyllisemmäksi, koska en ossoo ohjelmoijja. Niitä pelijuttuja.

Mitä nämä puheet lopulta merkitsevät? Mitä lukee sen pääteaseman seinällä? Kai siellä lukee: Ei vanhuksille! Sitten sain uuden miettimisen aiheen! Kun hyvää jaetaan yli sen mitä ansaitsemme, noin jotain toimintaa täytyy olla veroleikkurin ulkopuolella, joka sen hyvän tulouttaa, mutta mitä se on? Ehkä jotain rippeitä tulee siitä ulkomaalaisten virmojen toimeliaisuudesta, kun ihan hyvyyttään kaivavat arvometallit kallioperästämme ja naapuri ostaa joutavat saaret ja käyttämättömät maa -alat ja kaikki myyvät kilpaa, joilla myytävää on, pelkästä rahanrakkaudesta.

Miten on uskovat? Jos me äänestämme eduskuntaan parhaat salkunhoitajat eli, jotka pitävät kukkarosdtani parasta huolta, ja sitten odotamme vanhurskaita päätöksiä, miten tämä yhtälö voi toimia? Ehkä pitäisi kaksinkertaistaa edustajien määrä, että saisin valita sen parhaan bisnesmiehen ja hänen viereensä istumaan vanhurskaan ja aina ne äänestävät, jotka ymmärtävät asiasta jotakin. Kirkko on siksi, että täällä kuollaan, mutta pitäisikö meidän yli seitsemänkymppisten kuolla nopeammin ja siistimmin? Itse en ole vielä vanha, mutta sekin päivä tulee! Saanko silloin olla olemassa, jos olen ihan hiljaa kerrostaloluukussani, enkä käytä kelataksia enkä kompensoituja lääkkeitä.Tuleeko ensimmäisen vastaanottajan priorisointiin vielä yksi kategoria: Ei kannata hoitaa? Voisiko kirkossa ajatella näitäkin asioita vihkimisen ohella. Joka kaipaa vihkimistä ei luultavasti ole hätätapaus, koska kaikki eivät tarvitse vihkimistä koskaan. Yhteiskunnan kaukolämpö hiipuu, tarttis tehrä jotain, mutta auttaisiko se enää?

Ilosanoma tänään

Eräänä päivänä istuvat yön pimeydessä paimenet lammaslaumoineen. Heille tulee vierailu yliluonnollisuuden olotilasta tuoden ilosanoman. Ilosanomaa oli edeltanyt orjuuttava sanoma: Aloitetaan jokaista kansalaista koskeva veronkeruu. Se oli kai tasaveron aikaa ainakin niin, että jokaisen piti ilmoittautua verolle. Silloin oli siis niin, että ensin tuli keppi ja sitten porkkana. Nykyisin on markkinat tutkineet, että kannattaa tehdä toisin. Houkutellaan porkkanalla tulemaan kepityspaikalle. Muutamia asioita tulee mieleen. Muunmuassa raittiusvähennys autovakuutuksissa. No, ehkä Raittiusseurojen hiipuminen osoitti, että sijoitus on epävarma. Tietysti olisi ollut kaksi vaihtoehtoa: Joko alentaa kaikilta tai sitten valittiin tietysti evukkaampi, nostettiin tasalle, joka on demokraattinen ja tuottavampi vaihtoehto. Sitten oli tämä Tv-lupamaksu. Katselusta maksoivat vain rehellisesti harrastuksensa ilmiantaneet. Olipa markkinamies huomannut jälleen markkinaraon. Joku valmisti television kaappimallia, joka oli pienen lipaston näköinen, kun ovet suljettiin ja lukittiin. Takaseinällä oli tarpeellinen määrä koukkuja, joihin voitiin tarvittava kaapelointi kieputtaa piiloon. Sitä sanottiin uskovaisten malliksi. Sitten tehtiin innovaatio, otetaan vero kaikilta niin lintsareiden omatunto puhdistuu ja rahantulo siirtyy vakalle pohjalle. Sitten oli vielä perhelisä-systeemi. Se voitiin poistaa, kun kukaan viisaana pidetty ihminen ei kilvoitellut sinne asti.

Nykyisin minun Doro-simpukkani kilkuttaa ilosanomaa päivittäin. Useasti tulee naisen etunimellä viesti, jossa todetaan: Lainasi on jo hyväksytty, vain summa tarvitaan ja pankkitili. Kaikkein parasta on se, että voit ottaa lainan, jolla maksat edelliset lainasi pois. Tänään on joulupäivä, kun istun koneeni äärellä ja tänäänkin kilkutti. Ajattelin ilahtuneena, että joku ystävä muistaa minuta ja pyyteettömästi haluaa ilahduttaa minua. Kun sitten mietin kukahan tällä kertaa mahtaisi olla, niin taaskin nainen lähestyy ja tarjoaa helpotusta lainan muodossa. Tässä tulivat ne porkkanat, mutta kyllä se keppikin löytyy heti, jos et kykene suorittamaan tarpeellisia lunnaita , joka muistuttaa karulla tavalla, että itse olet lainasi anonut. Maailmassa on useampia porkkana-keppi yhdistelmiä. Vaikkapa ruokakaupan kassojen jälkeen asiaksta tervehtivät peliautomaatit. Voittaminen aina kiinnostaa ja miten taivaallista kilinää saa joskus kuulla, kun rahantulolla ei tunnu olevan loppua. Sama pätee huumaaviin aineisiin tutumistarjoukset ovat hyvinkin useasti ilmaisia, kunnes kaipaus tulee niin suureksi, että ihminen on valmis uhraamaan hyvän maineensa tripin hankinnan hyväksi.

Viina ja tupakki ovat omassa luokassaan. Tupakista on jäänyt hienot muistot, kunhan ensin oppi siitä nauttimaan. Miksi sitten ruvetaan? Elokuvateollisuus näytti meille junteille miten hienoa on elämä ja miten kauniit neidot piirittävät, kun sormien välissä sauhuaa joku Camel tai muu hieno merkki ja toisessa kädessä sormenleveys wiskiä juomalasissa. Se on luxusta, jonka vain kokenut voi tietää. Tänään voisi esittää kysymyksen: Kumpi on juhlamme aihe sekö, että nyt on lotossa kaikkien aikojen suurin potti jaossa, vai: Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra!

Osa-aikainen!

Työ voi olla asa-aikainen ja silloin saa osan ajastaan levätä. Elikkä yhtä hommaa kohti voi olla vaikkapa kaksi tekijää. Joskus se merkitsee sitä, että sama työ on tehtävä puolta lyhyemmässä ajassa. Näin kävi vaimolleni, kun ajattelimme, että hän keventää kuormaansa, mutta järjestötyö ei noudata aina kaikkia luonnonlakeja. Olihan siitä muutakin haittaa. Esimerkiksi eläke pieneni huomattavasti. Keppi ja porkkana tulee useasti samassa paketissa.

Paneuduin tuohon osa-aika-käsitteeseen perusteellisesti. Onko rötöstelevä ihminen vain osa-aikakansalainen vai tuleeko ihmisestä kokoaikainen rosvo, kun yhtenä päivänä horjahtaa kaidalta tieltä? Kyllä useasti tulee kokoaikainen lusija, kun ovi lukitaan ulkoa päin. Kyllä se taitaa olla totta, kun on todettu: Jumala armahtaa, ihmiset eivät!

Teismi ja ateismi ovat käsitteitä joista ihminen voi periaatteessa valita vain toisen, mutta voiko näissäkin esiintyä osa-aikaisuutta. Tuleeko ateistista osa-aikainen, jos hän salaa epäilee? Ja tuleeko teististä osa-aikainen, jos hän joskus erehtyy pitämään ateistin perusteluja kestävinä?

Miten on sitten uskovan, joka suhtautuu osa-aikaisesti Jumalan sanan totuuksiin? Tuota noudatan, mutta tuota en, koska se olisi niin rajoittavaa. Olisiko sanan seuraaminen tarkempaa, jos tietäisimme, että osa-aikaisesta noudattamisesta ei saa täyttä palkkaa? Ehkä kannattaa mietiä ketä lopulta palvelen? Sitäkin, syntyykö Jeesus-lapsi aina uudelleen ehtimättä aikuisuuteen kasvussaan?

Toinen kylvö

Mister kalluppi saa selville kaikenlaisia asioita ihan vain kyselemällä ihmisiltä. Joskus kysellään katukallupissa myös hengellisiä asioita. Useasti nuoremmat vastaavat: Ei mitään hajua! Olen miettinyt, että onko se trendikästä ja kavereiden takia niin sanaotaan, vai onko se totuus? Melkein poikkeuksetta myönteisesti suhtautuvat ovat jo elämää nähneitä. Uskooontulokokemuksiin liittyy lähes aina joku rukoileva mummo tai muu sukulainen.

Kirkonkin piirissä näyttää olevan huolta miten tavoittaa aikuisuuteen kasvavaa nuorisoa, koska heidän pitäisi olla tulevaisuuden vastuunkantajia myös hengellisellä alalla. Siinä onkin bikpropleem. Mikä olisi se täky, johon ihminen tarttuisi silloin, kun kaikki on hyvin ja koko maailma avoinna edessä. Osataan montaa kieltä ja työpaikan voi saada vaikka toiselta puolelta maapalloa. On niin paljon kiinnostavaa. Kaikki on edessä kaikkine mahdollisuuksineen. Rippikoulua pidettiin joskus avaimena lisähauskaan. Saa kauniit kirkkohäät ja pääsee ikäänkuin aikuisten kirjoihin ja huvielämäkin aukeaa uudella tavalla, joten miksi ei ne muutamat päivät leirillä samanikäisten kanssa nuotioita poltellen.

Kun lapsia kastetaan, niin siinä on mukana ainakin ollut se Matteuksen kirjaama käsky: Kastakaa ja opettakaa! Toimituksen suorittaja kysyy vanhemmilta ja kummeilta ovatko valmiit toteuttamaan tuota käskyä. Yleensä kaikki lupaavat niin tehdä. Elikkä kapaloista ulos kasvava lapsi olisi se hyvä maa, johon pitäisi kylvää Sanan siementä. Lapsella pitäisi olla ihmisoikeuksiin kuuluvana tieto siitä, että meillä on sielu siis jotain Jumalasta itsessämme. Sana kasvaa hedelmää, vaikka se ensin kuolee, kun lankeilemme syntiin, mutta kerran kylvetty sana ei mene hukkaan.

Jos tämä ensikylvö on laiminlyöty lupauksesta huolimatta, on tehty suuri virhe eli lupaus, joka on annettu Jumalan kasvojen edessä, on rikottu. Jos pieni ihminen kasvaa murrosikään ilman sanan kylvöä, niin sen kylväminen on kai sitten niinkuin Jeesus puhuu kylväjästä, joka heitti siementä sinne ja tänne. Kylvö menee tienoheen, kalliolle ja ohdakkeisiin, jos ihmisellä ei ole etsikkoaika eli Herran kutsu päällä. Valitettavasti vasta vastoinkäymiset herättävät ajatuksia, josko tuonpuoleisessa on kuitenkin jotain. Silloin tarvitaan sanomaa neitseestäsyntyneestä, voimalla puetusta, kärsineetä ja ylösnousseesta Vapahtajasta!

Valamies

Amerikkalaisessa oikeusjärjestelmässä on käytössä valamiesjärjestelmä. Oikeusjutun osapuolet valitsevat yhdessä puolueettomaksi ajatellun valamiehistön. Jos ennakkoasenne on suuntaan tai toiseen selkeä, toinen voi evätä valamiesehdokkaan. Asioita hoitamaan halutaan sellainen ryhmä, jolla ei ole lukkoonlyötyä asennetta ja näin ollen voidaan olettaa, että ryhmä etsii ja löytää totuuden asiasta.

Näyttää siltä, että valamiehistön valinta on jumalisempi kuin kirkollinen vaali Suomessa. Kirkollisissakin vaaleissa etsitään nimenomaan asenteellista ehdokasta, tosin voi käydä niin, että oikea färi löytyy vasta valinnan jälkeen.

Olen vähän mietiskellyt sitä, että piispojen pitäisi kollegiona olla ne Jumalan valamiehet, jotka päivät päästään etsivät oikeutta ja totuutta, joka tarkoittaa rakastavan Jumalan kasvojen etsimistä. Mitä Hän on tarkoitanut sanassaan ja mikä on Hänen tahtonsa tänään.

Minulle esitettiin aikoinaan kysymys: Onko mahdollista valita kirkkoherra erään tunnetun herätysliikkeen jäsenestä. Tuleeko siitä hankaluuksia. Vastasin suurinpiirtein näin. Siinä on kolme asiaa, jotka vaikuttavat. Ensinnä henkilön perusluonne. Toiseksi se onko sama herätysliike paikkakunnalla enemmistö. vai vähemmistöasemassa. Jos liikkeellä olisi selkeä enemmistö , se saattaisi vaikuttaa niin, että hän palvelisi omiaan jotenkin paremmin suorastaan rakkaudesta, mutta niitä toisia vain velvollisuudentunnosta.

Kaitsenta on varmaankin monimutkaista, kun pitäisi lakaista sisään ja ulospäin yhtä aikaa.