Aihearkisto: Uncategorized

Kaksilla housuilla

Jostain syystä muistuu mieleeni kertomus penninvenyttäjäisännästä. Hän päätti mennä räätälin luo hankkiakseen itselleen puvun. Katsottiin kankaita ja puhuttiin hinnasta. Isäntä oli kova pluutaamaan eli tinkimään. Kun aikansa oli tingattu hinnasta, niin räätäli hermostui ja teki yllättävän tarjouksen: ottaisitko ilmaiseksi? Toinen miettii hetken ja vastaa: jos kaksilla housuilla niin otan!

Maallisessa kaupankäynnissä sanotaan asiakkaan olevan aina oikeassa, mutta tuskin sekään pitää läpeensä paikkaansa. Kun seuraa keskusteluja hengellisistä asioista, useasti tulee mieleen räätälin ja isännän välinen keskustelu. Jumalan valtakuntaa koitetaan tehdä tykö millä keinolla tahansa. Eihän pieni veronkierto ole syntiä eihän? Ei toki sillä on nyt uusi nimi ja mooseksen laki ei tunne sitä se on nykyisin verosuunnittelua. Jossain kohdassa tulee hyvin tärkeäksi se mitä ei sanottu ja toisessa tapuksessa siihen rivien väliin on kirjoitettu suuria asioita, pitää vain osata lukea ne sieltä.

Luultavasti uskonelämä on otettu vastaan kaksilla housuilla. Yhdet sitä varten, että käydään tilaisuuksissa silloin ja tällöin ja kuullaan paljon teoriaa Jumalan valtakunnasta. Sitten on toiset housut joita pidetään muuna aikana, kun eletään itselle sopivaa elämää. Jumalanpalveluksissa lausutaan Herran nimeä ja sitten neuvostot ja valtuustot vetäytyvät puhumaan mammonasta.

Mieleeni tulee kertomus valloista. Joku henkilö köyhästä maasta matkusti valtoihin ja meni paikalliseen temppeliin jumalanpalvelukseen. Kokouksen jälkeen hän lähestyi johtoa ja esitti toiveen, jos he voisivat avustaa hänen köyhää kotiseurakuntaansa. Johtajat valittelivat, ettei ole millään mahdollista. Temppelin viidenkymmenen miljoonan taalan velan korot vievät kaikki kolehdit. Itseen, omaan taloon ja viimeiseksi omaan seurakuntaan voimme uhrata, mutta emme huomaa, että kaikki tulee omaksi hyväksi! Onko Jeesus Kristus esikuvamme? Tiedämmekö teoriassakaan mitä Hän opetti! Sen me tiedämme mitä fariseukset hänestä sanoivat: Hän syntisiä vastaanottaa ja syö heidän kanssaan! Kannattaa huomata, että se oli fariseuksien sana. Hän itse sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat! Tämä todistaa sen, ettei Jeesuksen kohtaaminen jätä ketään entiselleen, jos Hänet on oikeasti kohdattu.

Mainokset

Mummukirkko

Mummukirkko

Kolumni Inkerin kirkon tilanteesta ponnautti muistojeni leilistä korkin pois ja ne monet asiat tulivat taas mieleen joita sain kokea 90-luvulla. Kolumnin alussa oli kai keskivertokirkollisten ajatus siitä, miksi herätysliikeväki sinne halusi mennä. Sinne ajoi kuitenkin Jumalan rakkaus sydämiin vuodatettuna pääsääntöisesti, kun kokonaiskuvaa vähän hahmotettiin. Tarpeet olivat moninaiset . Suomen Luterilaiusta kirkkoa on syytä kiittää siitä, että viralliset suhteet olivat valtakirkkoon rakennetut ja siten kirkon jäsenten oli mahdollista saada viisumeita ja kontakteja turstitoiminnan ulkopuolelta. Kun rakennustyöt alkoivat, niin silloin saatiin vuoden moninkertaisia viisumeita melko helposti. Joissakin oli aiheena Gumanitarnaja pomoss eli humanitäärinen työ. Osalla oli Religiousni dela eli hengellinen työ.
Ensimmäinen iso työ oli Kelton kirkko 90-luvun alkupuoliskolla, joka oli suuri yhteinen ponnistus ja siinä oli laaja väki mukana. Arkkitehti oli suomalainen. Vastaavamestari oli suomalainen. Sähköistys suunniteltiin Suomessa ja asennustyöät tekivät suomalaiset sähkömiehet pääosin samoin putkityöt ja myös katon pellitykset ym. Innostus oli suuti ja lopputulos todella kaunis. Omaa väkeä oli luonnollisesti paljon työssä siellä. Ansioitunut kansantaiteilija maalasi alttarilasimaalauksen. Sitten tuli projekteja kuin sieniä sateella: Toksova, Aunus, Tsalna, Konnovo ja Petroskoi. Kaikkia en toki edes tiedä.
Talkooryhmiä oli varsin paljon juuri herätysliikeporukoista. Ehkä heillä oli parhaat yhteydet saada lähtijöitä liikkeelle. Itse olen tavannut Herättäjäyhdistyksen väkeä, eri Lestadiolaisporukoista väkeä ja Kansanlähetyksen väkeä. Varmaan oli paljon muitakin, mutta voin puhua vain siitä mitä tiedän.
Talkoomatkojen yhteydessä myös iltaisin pidettiin pieniä hartauksia eli tupaseuroja ihmisten pyynnöstä. Sanan nälkä oli suuri. Miehet olivat hävinneet seurakunnista ja mummot eli babuskat pitivät sitkeästi yllä hengellisyyttä ikäänkuin maanalaisessa seurakunnassa. Kun sitten ensimmäisiä uudenpolven nuorukaisia oli jotenkin koulutettu Sanan äärelle, mummot luovuttivat työn heille. Muunmuassa Karkun opisto koulutti ensimmäisen ryhmän diakoneja ja myöhemmin Leino Hassinen aloitti siellä koulutuksen, että seurakunnat saisivat työntekijöitä. Seurakuntien rekisteröinnin jälkeen tarvittiin palvelijoita ja aluksi suomalaiset saivat olla myös seurakuntien hoitajina. Osa ooli pitkäaikaisia ja sitten oli pätkätyöläisiä. Kansanlähetys, SLEY ja ainakin Rauhan Sana lestadiolaisyhmistä sekä Esikoislestadiolaisuus otti vastuuta monista seurakunnista. Siellä oli monessa kohdin koitettava rakentaa demokraattista hallintoa seurakuntiin.
Työn ohessa oli tietysti myös juhlia. Kun joku kirkko valmistui, niin sitä juhlistettiin ja samoin piispanvihkimykset. Kun nykyinen piispa vihittiin virkaansa, siellä oli myös Ruotsista inkeriläistaustaisia vieraita ja muyös ainakin yksi pappi. Kun hän puhui vastavihitylle piispalle rohkaisun sanoja, hän sanoi jotenkin tähän tapaan: Jos Suomen kirkko on Inkerin kirkolle äitikirkko, niin minä olen sitten Ruotsin mummukirkosta. Hän sanoi: Kissa elää kiitoksella ja koira pään silityksellä, mutta piispa tarvitsee seurakuntalaistensa esirukouksia.
Loppulauseena sanoisin jotain tuosta äitikirkkoasenteesta. Jos olemme jotakin heille omasta siunauksestamme antaneet, se ei tuo isännyyttä ja valvontaoikeutta miten siellä niissä olosuhteissa uskoa eletään todeksi. Siis naispappeuden vastustaminen ei ollut tarpeen eikä ollut agedalla siellä ainakaan niissä tilaisuuksissa joihin osallistuin. Muun lisäksi Venäjän vallan aikana eri hengellisille liikkeille oli ehtinyt syntyä kontakteja joista osa voitiin ikäänkuin elvyttää. Jumalan siunaus seuraa kaikkialla siellä missä Pyhä Henki saa vapasti toimia Sanan pohjalta. Suljen leilini tapin huokaisten; Oi niitä aikoja!

Herätyksen kolme avainta.

Rukoushetkessä tulivat nämä kolme asiaa mieleeni, enkä voi olla kertomatta niitä julki.

1. Kirkkojen ja hengellisten liikkeiden on tehtävä parannus siitä, että toisten liikkeiden epäkohdat ovat liian usein mukana julistuksessa ainakin vihjailuna, jos ei suoria hyökkäyksiä harjoiteta.

2. Uskovien kaikkien liikkeiden ja kirkkojen sisällä on tehtävä parannus kaunaisuudesta ja anteeksiantamattomuudesta veljeä tai sisarta kohtaan, olivatpa asiat luonteeltaan mitä tahansa.

3. Yksilöuskovien on tehtävä parannus siitä, että Jumalan sanaa eli Hänen tahtoaan on alettu tulkita lihallisesti eikä kaikkea Raamatun ilmoittamaa syntiä enää pidetä syntinä. Silti oletetaan, että pelastus kuuluu meille kokonaisena, vaikka olemme epärehellisiä uskossamme.

En selittele enkä puolustele mitään, koska se sanoma, joka mieleeni tuli, on tässä.

Kuka Mooses?

Kävin kansakoulua 50-luvulla ja aineistoihin kuului myös Raamatunhistoria. Oppikirja oli muistaakseni saman niminen ja siinä oli helppotajuisesti kerrottu hankilöistä, jotka olivat saaneet merkittäviä tehtäviä. Lapsen maailmassa ne olivat jännittäviä juttuja, kun niin paljon ajatusmaailman ulkopuolista materiaalia syötettiin aivokoneistoon. Jossain vaiheessa jouduin kriisiin, kun aloin ymmärtää niitä tapahtumia historiallisesti tapahtuneiksi. Jeesus oli työn alla jonkin aikaa, koska asiakokonaisuudet olivat niin suuria.

Onhan Jeesus ihan ilmiönä suuri mysteeri! Hän antaa ymmärtää, että on tullut Taivaasta ja hänen isänsä on itse Isä Jumala. Mitä Hän sitten sanoi tulleensa tekemään? Ensin etsimään Israelin kadonneita lampaita, mutta myöhemmin sanoi tulleensa tuomaan ei rauhaa vaan miekan. Mitä hän tarkoitti miekalla? Jumalan sydänääniä eli Hänen sanaansa, jossa on kaksi terää: Armo ja totuus!
Johannes 1:17

Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.KR38
Mitä Jeesus sanoi laista? Laki on siis Jumalan laki eikä Mooseksen, koska Mooseksen laki olisi ihmisen säätämä.
Matteus 5:17

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.KR38
Luukas 16:17

Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.KR38

Kaikki mitä Jumala on säätänyt, on edelleen voimassa: Jeesus toi oikean hengellisen tulkinnan laista, ei ihmisten keksimää sääntöviidakkoa tai sitten anarkiaa ilman sääntöjä.
Miksi Laissa oli niin ankarat säädökset jopa kuolemantuomiot? Siksi, että ihminen ymmärtäisi Jumalan luonteen, joka on kiivaus tottelemattomuudelle. Sitten Hän antoi tuomioiden täytäntöönpanon ihmisille. Kaikki siksi, että ihminen sisäistäisi sen mikä Jumalan tahto on.

Luukas 24:27

Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.KR38
Siis Jeesus kävi kaikki asiat alusta loppuun Emmauksentien matkaajille ja silloin he ymmärsivät.
Ylösnousemuksen jälkeen Pyhän Hengen vuodatus merkitsi sitä mitä Jeesus sanoi:
Johannes 14:23

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.KR38

Siinä on Kolminaisuus, joka antaa mahdollisuuden ja voiman kulkea Tietä! Lain hengellisyyteen viittaa myös Jeesuksen sanat: Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Tämä on sitä armoa, joka tulee taivaasta eikä ole ihmisten jaoteltavissa.

Tuli ja liike

Viime vuosituhannelle oli Lappeenrannan kaupungissa Kanta-aliupseerikoulu-niminen opinahjo. Siellä koulutettiin upseeristolle suoritusportaan toimijoita. Henkilöitä, jotka voivat työn lomassa liata myös kätensä. Koulun varajohtaja oli legendan mukaan äärimmäisen sotilasuralle antautunut henkilö. Hän opetti jalkaväki taktiikkaa ja hänellä on slogan: Tuli ja liike! Jos oppilas ei tiennyt vastausta kysyttäessä, niin tuo vastaus oli pelastava, vaikka hän joskus myhäili: Hyvä vastaus, mutta ei tähän kysymykseen.

Avioliittokeskustelu sai mielikuvitukseni lentoon. Hengellisessä kielenkäytössä on muodostunut myös sloganeja, jotka on niin väkeviä, että ne useasti tukkivat suita varsinkin perinteisellä puolella. Näitä sanontoja on johdettu Raamatusta kapealla otannalla eli leikkaa ja liimaa-systeemillä. Jumala on rakkaus! Teemme kaikki syntiä joka sekunti! Armoa on niin valtavasti, ettei sitä edes voi varastaa! Jeesus teki kaiken valmiiksi jo 2000 vuotta sitten. Hän täytti lain meidän puolestamme!

Nyt keskustelussa on piirteitä, jotka horjuttavat perustuksia. Isoksi kysymykseksi on noussut se, onko avioliitto jotain muutakin kuin sopimus yhdessä asumisesta ja talouden hoidosta. Onko sillä joku muukin tehtävä kuin viihdyttää ihmisiä. Vaikka kaikki, jotka ovat lausuneet Apostolisen tunnustuksen ja tunnustaneet Isän Luojaksi, eivät sitä käytännössä usko, niin mitätöikö se koko asian? Luomiskertomus antaa avioliitolle yhden lähtökohdan ja olisi hyvä, jos uskovat tunnustaisivat sen, koska Jumala on kiivas Jumala myös. Me voimme lukea Raamatusta, että Aadam oli ensin yksin. Hän nimesi Jumalan kanssa kaikki eläimet, mutta lopputulos oli se, ettei luomakunnassa ollut hänelle sopivaa kumppania. Siksi asiaa käsiteltiin uudelleen. En tiedä miltä Aadam näytti ennen sitä operaatiota, mutta sen me suurinpiirtein tiedämme miltä he molemmat näyttivät ja siinä on Jumalan kuva.

Jos aadamin ja Eevan liitto on esikuva, niin se ei ollut taloudellinen sitoumus, koska he eivät omistaneet paratiisia, mutta asumis- ja käyttöoikeus heillä oli. Duuni paratiisin varjelijana oli Aadamille pätkätyö niinkuin tiedämme. Kun pariskunta oli saateltu paratiisin portista ulos, Jumala piti käskynjaon. Hän määritteli kummankin elämisen reunaehdot. Otsa hiessä työskentely miehelle ja kivulla synnyttäminen naiselle, olivat keskeiset määritteet. He saivat siis tehtävän osallistua luomisen työhön tuottamaan uusia sukupolvia siihen maan varjelemiseen ja suojelemiseen.

Osiin jakaminen valottaa asiaa. Kahden ihmisen kiinteä suhde, jossa toteutuu lasten saaminen ja siihen liittyy palkitseva yhteys, joka tekee sinetin tavoin ne kaksi yhdeksi. Nyt voidaan ajatella, ettei seksuaaliseen yhteyteen eli nautintoon tarvitse kuulua uuden elämän synty. Eikä seksuaalisessa aktissakaan tarvitse olla rakkautta mukana, koska ihmisten mielestä on kyse samantapaisesta tarpeesta kuin on nälkä ja jano. Ihmisen lihallisuudelle hyvin sopivia ajatuksia, mutta mitä sen myötä häipyy ja himmenee? Luomisjärjestyksen siunaus jää ainakin vajaaksi. Syvä ja elinikäinen yhteys jää ehkä saavuttamatta ja ihminen tulee toiselle ihmiselle ikäänkuin hyödykkeeksi nautinnollisessa elämässä. Syntyy turhuuden markkinat. Toisen hylkäämä on toiselle suuri ja ihastuttava löytö. Sellainen elämäntapa pirstaloi ihmiset sisältä, koska näyttää siltä, että ei ole enää muuta pysyvää kuin verot ja peltipoliisit.

Vaino

Joskus saamme uutisia jostain päin maailmaa, että jotain kansaa tai kansanryhmää on alettu vainota. Vaino alkaa leimaamisesta, jatkuu syrjintäjänä ja etenee vahingonteon kautta fyysisen koskemattomuuden rikkoontumiseen. Vangitsemiseen, kidutukseen ja viimein kuolemaan. Syynä on erilaisuus. Useasti myös usko varsinkin usko Kristukseen. Joissakin maissa kristityt rakentavat itselleen kirkon ja saavat ehkä ulkomaista apua siihen, sitten jollakin taholla on mielestään oikeus tuikata se tuleen. No, onhan kotisuomessakin ollut näitä kirkkopaloja, mutta ne tapaukset eivät kuitenkaan ole järjestäytynyttä toimintaa, joka kohdistuisi vainonomaisesti kirkon käyttäjiin.

Joskus kuulemme sanottavan, että meillä ei ole vainoa. Ehkä klassisessa mielessä ei ole, kun maassa on säädetty lakeja suojelemaan ihmisen tarvetta harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta. Joskus kuulee puhuttavan sotavuosista ja kaikesta siitä mitä se kansalle merkitsi. Maan ja yksilön tulevaisuus oli epävakaalla pohjalla, kun sota soi julmimmin ja oli asetuttava henkilökohtaisesti eturintaan. Kuoleman aavistus koko ajan läsnä, ikävä perhettä ja epävarmuus mitä sitten, jos käy huonosti. Puhutaan paljon siitä, miten rukous oli oljenkorsi, johon tartuttiin julki ja salaa. Kerrotaan myös niistä lupauksista, joita Herralle annettiin kuin optio, jos säästät minun henkeni niin minä sitoudun…

Sota päättyi aikanaan ja alkoi asioiden tarkastelu uudelta kantilta. Sotakorvaukset olivat ankarat erityisesti siksi, että kaikenlaista teollisuutta ei ollut olemassa. Moni asia piti polkea pystyyn ihan tyhjästä. Piti rakentaa telakoita ja konepajoja ja toivoa, että kaikki onnistuu. Tämä toiminta asutuksen jälleenrakentamisen rinnalla täystyöllisti kansan pitkäksi ajaksi ja vauraus alkoi myös viritä toimeliaisuuden myötä. Aikanaan viimeinen juna näytti perävalonsa vainikkalassa. Kun oli vauhtiin päästy, niin työtä jatkettiin. Rakennettiin infrastruktuuria, keksittiin pikitiet. Sairaalat, terveyskeskukset ja toimiva koulutusjärjestelmä. Kun kirkolla on perinteisesti rahavirrassa oma sivuhaaransa ja se alkoi tuottaa maallista hyvää myös sinne. Alettiin suunnitella kattavaa palvelujärjestelmää. Ristiseinäinen rakennus kuului jokaiseen lähiöön kaupan ja postin ohella. Oliko tämä sitä, mitä oli Herralle luvattu silloin, kun taivas repesi? Tuskin ihan tarkasti ottaen.

Mukautuminen maailman henkeen alkoi vainota sitä osaa meissä, jolla oli taivaskaipuu. Kun maanpäälle rakennetaan lähinnä paratiisiolosuhteet, taivaan todellisuus ohenee, vie voimat ja lopulta tuo paatumuksen mukavuuden, jota satunnaiset kirkonkäynnit eivät häiritse. Helposti tullaan siihen tulokseen, että jotkin toimenpiteet hengelliseltä alalta riittää pitämään pelastuksen syrjässä kiinni, jos sellainenin tarve joskus yllättää. Elämä on tosi pitkä ja mukava. Koskaan ei tulla vanhaksi eikä näinollen ole kiireellistä mietittävää, kun kuolema on niin kaukana. Vanhukset ovat vanhustentaloissa ja lapset kouluissa eikä huomata, että ne ovat vain etappeja elämän kaaressa ja sitten tulemme jokainen vanhuksiksi. Ja sitten kuolemme pois, eikä kukaan huolestu mihin poismennyt meni, vai meinkö mihinkään. Meille pitäisi vieläkin sanoa: Muista Luojaasi nuoruudessasi ennenkuin pahat päivät tulevat ja sanot eivät ne minulle kelpaa!

Ihme

Olen juuri kokenut ihmeen täällä it-maailmassa. Eilen eteeni avautui kuva, jossa professori Jouko Talonen seisoo käsissään nippu papereita. Hän piti esityksen, jos en väärin ymmärtänyt, luterilaisesta raamattukäsityksestä. Esitys oli korkeatasoinen, vaikka en ymmärtänyt läheskään kaikkia lausuttuja sanoja, mutta jonkinlaisen kokonaiskuvan sain. Yleisöä ei näytetty eikä esitelty, mutta puheista päätellen siellä oli asiantuntevaa väkeä. Enää minulla ei ole harmaata aavistusta miten se asia eteeni tuli.

Kun taas aamulla heräsin, ikäänkuin joku olisi sanonut: Kiinnitäppä huomiota yhteen asiaan. Tai useampaan. Tunnustuksia, puolustuksia, opinkappaleita ja ohjeita oli useita. No, mitäs ihmeellistä siinä on, mietin? Ikäänkuin joku olisi sanonut: Kaikissa oli yksi yhteinen piirre! Se oli seuraava: Jokainen opus oli kirjoitettu ja laadittu vastustamaan jotakin! Jos aloitetaan Augsburgin tunnustuksesta, sehän oli osoitettu paavinkirkon harhoja vastaan. Puolustus oli suunnattu tunnustuksen arvostelua vastaan. Näin edeten koko sarja oli skismaattisia julkaisuja, joissa hyökättiin aina jotain harhaa vastaan. Siis jotain vähän toisella tavalla uskovaa uskovien ryhmää vastaan. Olisiko mahdollista, että olisi aina oikeassaoleva taho, joka saa tuomita toisia harhaoppisiksi? Olisiko kuitenkin niin, että kiistanalaisissa kysymyksissä kumpikaan osapuoli ei omista yksinoikeudella koko totuutta?

Lähihistoriassa on Nokiamission tapaus. Siinä yhteydessä syntyi kaksi erilaista käsitystä asioista, voisimmeko pitää kumpaa tahansa niistä oikeana totuutena, jos ei oteta huomioon sympatiaa tai antipatiaa? Sen jälkeen on tullut uudet henkilöt ja uudet asiat esille. Kun paavi ei ole enää se päävastustaja, hänestä on tullut mukava setä ja hänen johtamansa organismi kouristelee ilmeisesti pahimmassa koetuksessa miesmuistiin. Jos kirkkoa ohjaa skismaattiset asiakirjat, niin viholliset pitää löytää jostakin. Silloin alkaa kiinalainen kulttuurivallankumous. Aletaan käydä veljen ja sisaren kimppuun. Siihen tarkoitukseen sopivat ne kaikki, jotka eivät ole kakistelematta nielleet uusia lääkityksiä, joita on syntynyt. Paavilaisuudellekkin löytyy sopivasti seuraaja lestadiolaisuuden piiristä. Kaiken kummallisuuden keskellä Jumalan pelastusasiat ovat voimassa ja Jeesuksen ristintyö kantaa kaunista hedelmää, kun ihmiset löytävät Jeesuksen ja anteeksiannon omaan elämäänsä.