Aihearkisto: Uncategorized

Käsittämätön maailma

Jonkin tarinan mukaan kiinalainen seisoi suomalaisen maantien varressa ja katseli liikennettä. Oikealta tuli tukkirekka ja katosi vasemmalle. Jonkin ajan kuluttua vasemmalta tuli tukkirekka ja häipyi oikealle. Henkilö pudisteli päätään ja totesi: Hulluja nuo suomalaiset! Vuolasti virrannut ajatusten raisionjoki päässäni on ehtynyt. Olen vain katsellut ja pakonomaisesti jotain kommentoinut.

Nykykriteereillä ei varmaan Vuorisaarnaakaan olisi voinut pitää, kun ainoa esiintyjä oli tiettävästi mies. Jeesus sanoi joillekkin: Mene äläkä enää syntiä tee! Uskonpuhdistuksen juhlavuonna taannoin paikallinen lehti laittoi suuren otsikon siitä, mitä Luther oli sanonut Melanktonille: Tee rohkeasti syntiä! Olihan siinä jatkokin, mutta lehti ei sitä välittänyt lukijalle.

Jos väkikato hermostuttaa, niin pitäisi tehdä tutkimus mitä ihmiset hengellisyydesta hakevat. Jos haetaan viihdettä, niin esimerkiksi Ruisrock on vain kerran vuodessa. Jos ohjelma on samanlainen joka viikko, niin kolmannen viikon jälkeen kyllästytään. Ei Tuntematonta sotilastakaan katsota kuin Itsenäisyyspäivänä. Jos hengellisellä toiminnalla ei ole syvempää merkitystä, vaikea on keksiä lisää vetovoimaa.

Onhan toki sitten ns vapaa kristillisyys, jossa ei ole käsikirjan orjuuttavaa voimaa. Siellä voi aina tapahtua jotain. Mitä kiihkeämmin jotain mainostetaan ja odotetaan, sitä avoimempia ihmiset ovat uuden vaikutukselle. Hengelliselläkin alalla on muodostunut stara-kulttuuri. Nimi vetää ja ja aina kokoonnutaan paikalle, kunhan ei sama tähti loista montaa kertaa kuukaudessa. Liika tiheys muuttaa helposti ihmisen siis ihmiseksi. Profetioita tulee ja menee eikä juurikaan kiinnitetä huomiota siihen ovatko ne olleet totta vai ei.

Löydän itseni seisomasta pölyävän maantien laidasta. Liikennettä kulkee oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle ajatuksella: päämäärä ei ole tärkeä vain liike! Oliko se joku Schindlerin lista, joka kertoi toimeliaisuudesta, joka tarvitsi paljon väkeä, mutta tiesikö joku mitä aineellista hyvää se tuotti. Taidan vetäytyä mökkiini ja voin todeta: Juuri kukaan ei pysähdy ja kysy: Olisiko pappa menossa jonnekkin?

Mainokset

Ammattilainen/amatööri

Olen kuullut jossain vitsin, joka koski tuntemattoman sotilaan hautaa. Jossain maassa ei sellaista ollut ja oli vähällä tulla ongelma, kun joku ulkomaalainen halusi käydä siellä osoittamassa kunnioitusta. Hänet vietiin haudalle, jossa oli nimi Wagner. Vieras huudahtaa: Hän oli säveltäjä! Johon isäntä: Mutta sotilaana täysin tuntematon. Olen osallistunut muutamien kirkkojen rakentamiseen/remontointiin naapurimaassa ja myös rukoushuoneiden rakentamiseen omassa maassamme. Kun työtä on tehty useasti talkoilla siis ilman palkkaa, niin työtä ovat tehneet myös amatöörit. Olen havainnut kaksi asiaa. Ammattilainen tekee nopeasti ja osaa virittää laadun sellaiseksi, että jälkeä tulee paljon, mutta sen kehtaa kuminkin myydä vastaanottajalle. Kokemus ja maine voivat antaa huolettomuutta ja itsevarmuutta.

Olen nähnyt siis miten amatöörit ovat työtään tehneet. Ei niin suurta itsevarmuutta ja huolena on useasti se, että voisin tehdä tyydyttävää jälkeä ja siihen kuluu aikaa. Joskus olen huomannut, että amatöörin tekemä, vaikkapa takan muuraus, lähentelee täydellisyyttä. Ehkä pienehkö epävarmuus laittaa tekemään pikkutarkkaa työtä. Kuka siis vetää rajan ammattilainen/amatöörilinjalle? Useasti ammattilaiset ja ehkä hyvä niin, koska ainakin mielipiteen mukaan vain ammattilainen voi asiaa arvioida.

Voiko näitä ajatuksia soveltaa hengelliselle alalle? Ehkä voi, ehkä ei? Tehdäänkö vertailua. Kun ammattilainen saarnaa kymmenen minuuttia, menisi amatööriltä siihen ainakin tunti, että sama määrä asiaa tulisi julki saatettua. No, kuka nyt sitten tuntia uhraisi, jos vähemmälläkin pääsee. Olemme eläneet aikaan, jolloin valelääkäreitä, valehoitajia ym valehenkilöitä on esiintynyt. Valelääkäriä syytettiin kuolemantuottamuksista, mutta onko niin, ettei oikean lääkärin potilaita ole koskaan kuollut tai tullut hoitovirhettä?Jos verrataan, niin verrataan kunnolla. Ymmärrän toki, että ilman asianmukaista tietoa ei pidä reseptejä ruveta kirjoittamaan.

Jeesus piti teologista tiedekuntaa muutaman vuoden, mutta olisiko ylipappi Kaifas antanut todistuksen, jos sellaista olisivat opetuslapset pyytäneet saadakseen toimia Lähettäjänsä asialla? Päin vastoin! Suuri neuvosto kielsi käyttämästä Jeesuksen nimeä työssä! Mitä apostolit sanoivat: Enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä! Ei olisi Kristinusko levinnyt, jos apostolit olisivat tyytyneet kantamaan kolehtia, jakamaan ovella virsikirjoja ja kättelemään synagoogaan tulijoita. Koko ajan pitää muistaa, että silloin oli toimiva papisto ja tarkkarajaiset puolueet, jotka hallitsivat yhteisymärryksessä hengellistä ja maallista elämää. Jeesus oli häiriö! Jossakin oli tänään päivän sanassa kohta Ilmestyskirjasta, jossa Jeesus sanoo: Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku avaa.. Onko joku kuullut kolkutuksen seurakunnan ovella? Minä olen kuullut profetioita suuresta herätyksestä paljonkin. Itsekkin uskon siihen. Ei Isä pidä Poikansa uhria niin mitättömänä, että antaisi maailman mennä menojaan kadotukseen. Hän on antanut herättäjiä, on jaettu terveyttä ja elämyksiä. Nälkäisiä ruokitaan jatkuvasti, mutta ovatko nämä tuoneet herätystä? Nämähän kuuluvat Jumalan työlistalle nykyihmisen arvion mukaan. Kaikki kuuluu meille niinkuin perintö miljonäärin lapselle, vai kuuluuko?

Päätän tämän blokin ns laihialaisvitsiin: Isäntä meni vaatekauppaan pukua ostamaan. Katseltiin, hypisteltiin ja tingittiin. Lopulta vaatturi hermostui ja kysyi: Ottaisitko ilmaiseksi. Isäntä miettii tovin ja vastaa: Jos kaksilla housuilla tulee niin sitten otan!

Kuuliaisuus vai uhri

Ajelin kerran Turusta Kylmäkosken suuntaan mennäkseni vankilan jumalanpalvelukseen. Matkalla sellainen poliisin selfiekeppi välähti, kun olin ottanut vähän liian vähän aikaa. Helpotus oli suuri, kun sitten sain kirjeen jossa huomautettiin, mutta uhria ei kerätty, kun rike oli vähäinen silloin. Aikanaan hankin navigaattorin, kun Suomen kartta ei ole enää nuoruuden tasoinen. En enää osaa niin hyvin navigoida mitä joskus osasin. En tosin muista miten ne kaikki paikat löytyivät. Tässä autoiluasiassa on todellinen valinnan paikka kuuliaisuus vai uhri. Sääntöjä noudattamalla välttyy ylimääräisiltä välähdyksiltä ja pakolliselta uhrilta. Kun navigaattori kilkattaa, niin on mahdollisuus korjata asennetta ja nopeutta.

Kuuliaisuus/uhri on Raamatullinen asia. Israelin kansaa ohjeistettiin perusteellisesti miten kuuliaisuutta Jumalalle oli hyvä noudattaa. Kun kuitenkin oli ymmärretty, ettei täydellinen nuhteettomuus ollut jokamiehen ominnaisuus. Avuksi tuli uhripalvelus, jonka piti antaa ainakin ulkonaisen puhtauden seurakunnan keskellä. Jos en ole huonosti kotiläksyäni lukenut, niin syntisen piti tuoda uhri omasta laumastaan. Ymmärrämme, että lampaiden ja muiden uhriksi kelpaavien eläinten määrä laittoi miettimään onko varaa. Kun kaupunkiasuminen yleistyi, niin tuli ongelma, mistä kaupungissa asuva ottaa uhrin, kun laumaa ei ollut. Ihminen on kekseliäs, kun on kyse pelastuksen asioista. Joku perusti uhrieläin farmin ja kauppaa voitiin käydä perille toimitettuna.

Oliko toiminta Jumalan mielen mukaista? Mitä tuo uhrin ostaminen merkitsisi nykyisin. Kuulen heti vastalauseen: Emmehän me enää uhraa! Se on totta, mutta uhraammeko edes kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Nimittäin uhrieläimen ostaminen muutti asiaintilan ratkaisevasti. Syntiä voi tehdä, jos on varaa ostaa se pässi joka viikko! Toinen vaihe tulee sitten siinä, kun tarkkaillaan julistusta! Mitä sanotaan synniksi! Vai sanotaanko mitään? Voitiinko lakata uhraamasta sen nojalla, että maininta synnistä jätettiin pois sanastosta? Voitiinko lakata parannuksen teosta, kun mitään sovitettavaa ei ole?

Levätään rauhassa

Mieleeni nousi aamutuimaan tilanne, kun seisoin veljeni arkun äärellä ja lausuin joitakin sanoja omaisille ja ystäville muistellen kuljettua taivalta. Lopuksi sanoin : Lepää rauhassa kallis veljeni… Kaikki sanat ja kukkatervehdykset muistolauseineen ovat pahasti myöhässä lähteneen kannalta. Itseämme useasti siinä terapoimme. Hyvät sanat kannattaa sanoa vaikka ihan tänään äidille, isälle isovanhemmille ja kaikille läheisille, jotka voivat ne vielä kuulla. Se olisi jokaiselle iltapäivään kallistuvalle ihanaa kuultavaa.

Luonnollisessa elämässä varmaan rauha sodan jälkeen oli tervetullut levon ja hiljaisuuden hetki. Ei enää kauheita tilanteita, ei enää tykkien jyskettä, ei perheen hajaannusta. Nyt oli rauha ja uuden ajan alku. Kun kristikunnassa on rauha, niin silloin on syytä epäillä ollaanko jokainen nukkumassa? Mieleeni tuli uni vuosien takaa, jonka hyvin muistan. Kävelin tietä pitkin iltamyöhällä eikä kortteerista ollut tietoa. Kun tulin erään ison talon kohdalle sieltä kuului suomenkielistä puhetta. Menin ja avasin oven. Iso talo oli täynnä väkeä, talo oli pimeä ja kaikki makasivat makuupusseissa puhuen keskenään kovahkolla äänellä. Olen kuullut monista eri lähteistä profetioita, että Suomeen tulee suuri herätys! Se on aina mieluinen porukalla kuulla, että jonain päivänä se meille annetaan, mutta kukaan ei taida tietää miten.

Jos sallimme katsella vähän miten aiemmat herätykset ovat alkaneet, niin saatamme hämmästyä. Jos ihan ensiksi katsomme Jeesuksen elämää, milloin , miten ja miksi syntyi yksi herätys Hänen aikanaan. Hän ruokki nälkäisiä, no sehän on uskovien päätehtävää siis diakonia, mutta ei herätystä. Hän paransi jossain kylässä kaikki sairaat, eli perusti klinikan ja hoiti kaikki paikkakunnan sairaat terveiksi, mutta ei herätystä! Hän piti vuorelta massatapahtumassa vaikuttavan saarnan, jossa käytiin läpi Jumalan valtakunnan perusperiaatteet, mutta ei herätystä!

Hän istahtaa väsyneenä kaivon reunalle ja kohtaa ihmisen, samarialaisen naisen. Janoinen ja väsynyt Jeesus ei varmaan pauhannut suureen ääneen vaan puhui ihan tavallisesti, mutta hän kohtasi ihmisen. Ihminen sai ihmisarvon, kun häntä puhuteltiin tasa-arvoisena ihmisenä. Keskustelussa nainen tuli kosketetuksi ja vakuuttuneeksi, että kohtasi profeetan. Mistä puhuttiin? Puhuttiin siitä mikä tapa harjoittaa rukouselämää eli hartautta olisi se oikea. Oliko se paikkaan sidottu tai ihmisryhmään? Ei ollut Jeesuksen mielestä, vaan sisäi sisäinen asenne on ratkaiseva. Mistä siis puhuttiin? Ihmisen syntisyydestä ja siitä alkoi herätys.

Herätykset

Aamukampa on tuttu asia armeijan käyneille. Siinä lasketaan herätyksiä montako niitä on ja viimeinen oli ylösnousu. Ylösnousun yhteydessä roudattiin jostain varastosta pitkänmallinen ruskea pahvilaatikko, johon olimme siviilielämämme laskostaneet lähes vuotta aiemmin. Sieltä sitten paljastui laskoksille taipuneet vaatteet, kun ei ollut niin pitkäntähtäimen suunnitelmaa, että olisi ymmärtänyt. Niinpä Pansion bussi täyttyi määrättynä päivänä ryppyisestä porukasta. Jotain puhuttiin yhteydenpidostakin, mutta varmaan moni tiesi sisimmässään, ettei se toteudu, koska elämä kutsuu eri tavalla.

Herätyksiä on monenlaisia, joka aamu on herättävä työhön niin kauan , kun sitä laatua riittää. Yhtä monta kertää täytyy herätä mitä olemme menneet nukkumaan, paitsi jos yöllä tulee se ylösnousu. Emmehän sitä juurikaan ajattele terveenä ja hyvinvoivana. Kansojen keskuudessa tapahtuu kansallista heräämistä ja yhtenäinen kansa haluaa oman elintilan ja oman hallinnon. Miksi ei voida suoda? Miksi ne ihmiset melkein mieluummin tuhotaan sisäisissä taisteluissa? Kansanjohtajat mielellään laitetaan linnaan ta pahimmassa tapauksessa teloitetaan kansanvihollisina. Onko ihmisen hallintavietti niin voimakas, ettei sitä saa haastaa edes demokratian keinoin?

Katsoin emailista päivän sanan ja minulle tuli se: Te olette maan suola… Kun Jumala lähettää suolansa kansan keskuuteen, niin se vaikuttaa suolaantumista. Herätys on sellainen! Se vaikuttaa Jumalasuhteen uudelleen syntymistä, mutta myös veljesrakkautta, kun se on aitoa ja Pyhän Hengen toimintaa. Voiko oikeasti käydä niin, että hyökkäysinto laantuu ja muodostetaan reviirit, jota puolustetaan. Porukka on ikäänkuin sopiva toiminnot pyörivät ja ehkä muutama lähettikin voidaan lähettää, kaikki kunnossa. Joskus käy niin, että oma olemisen oikeutus saadaan siitä, kun löydetään vikoja toisista. Erilaisuuden sieto on tietysti vähän vaihteleva, mutta on myös sellaista, joka ei siedä yhtään erilaisuutta. Jos olet erilainen joudut leirin ulkopuolelle. Leirin ulkopuolella et ole huonossa seurassa. Nimittäin siellä Jeesuskin kärsi.

Jos herätykset lakkaavat muuttamasta maailmaa, niin maailma alkaa muuttamaan herätyksiä ja myötäily johtaa vain tallaamisen eli pilkkaamiseen ja mitätöimiseen.

Lähtöselvitys

Vuosien jälkeen näen silmissäni Turun Martinkirkon ja on meneillään Ilpoistenpiirin ilta. Puheenvuoron saa harmaantunut Herran ja Hänen seurakuntansa palvelija pappi siis. Hän menee mikrofonin taakse, pyytää itselleen tuolin ja alkaa puhua.Herramme Jeesus on kutsunut hänet tekemään lähtöselvitystä. Jeesus on puhunut monia teräviä lauseita, jotka ovat vaikuttaneet palvelijaan. Yksityiskohtia en enää muista, mutta juhlalisuus on vallitseva, kun ollaan selkeästi viimeisellä rannalla ja tähyillään ylimenopaikkaa. Kaikki, mitä on tarttunut mukaan, pitää käsitellä. Pitää erotella tärkeä ja vähemmän tärkeä. Se lähtöselvitys on sen luonteinen, että lopulta kaikesta täytyy luopua ja arvokkaanakin pidetty hylätä, kunnes käteen jään piletti ainoastaan: Jumalan ansaitsematon armo Ristinveren tähden.

Muutaman ajallisen lähtöselvityksen olen tehnyt. Silloin esiteltiin tavarat ihmiselle, joka kiinnitti niihin omat merkkinsä. Näytettiin piletit ja sitten sai luvan mennä metallinpaljastimen läpi kansainväliselle puolelle ja sitä mukaa lähtöportille. Nykyisin lähtöselvitykset tehdään itse. Ajattelen, etten enää siitä selviäisi. Tupeksisin siinä koneen äärellä niin kauan, että portit suljetaan ja jään matkasta. Tämä on tietysti aiheeton pelko, koska en ole kokeillut onneani. Tässäkin tulee mieleeni tuo pappi, hän ei tehnytkään lähtöselvitystään yksin omalla konellaan, vaan halusi käydä niitä paikkoja joissa hänet tunnettiin. Olisiko sittenkin niin, että tarvitsemme toisiamme silloin, kun elämän inventaariota teemme. Tarvitsemme kasvussamme hengellisen isän ja äidin. Myöhemmin tarvitsemme veljen ja sisaren osallisuutta elämässämme.

Jälkeenpäin hirvittää jotkut lähdöt, kun yksinkertaisena ihmisenä yksinkertaisissakin asioissa pystyy töpeksimään. On melko sykähdyttävää parkita autonsa viikoksi paikalle, jossa saa olla pari tuntia ja edessä on puomi. Samoin sykähdyttävää ajaa Lentokentän rampin ohi moottoritiellä. Asia lienee jo vanhentunut, joten voi tunnustaa suikanneeni Samaralla välipuomin raosta toiselle puolelle. Onneksi siihen liikenteeseen oli järjestetty sellainen väli, että sain rauhassa kiihdyttää matkanopeuteen. Oli sykähdyttävää myös Afrikasta poislähtiessä, kun virkailija huomioi runsaat N-liiton leimat passista ja vie sen passin jonnekkin katsottavaksi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, olen kotona ja ihan vapaana

Kipu

Tenavatähtien aikaan lauloi nuori Turunen antaumuksella: Kipuna kiivaana suruna sielussain… Esitys oli todella hieno, mutta ehkä koettiin kontrasti iän ja sanoman välillä. Olihan silloin esillä myös: Elo tää juoksuhaudoissa on… Tuosta tulikin mieleeni tarina illanvietosta jossain upseerikerholla. Joku lauluveikoista alkoi viritellä tunnelmaa juoksuhautalaululla. Paikalla ollut vanhempi herrasmies kysyi: Onko ollut rähinöissä mukana? Johon laulaja vastasi, että on ollut liian nuori. Herrasmiehen kommentti: Ei laula sitten! Sodankäyneen sisimmässä saattoi olla kipu, jota kepeä laulelu ehkä lisäsi. Apostoli Paavalikin kertoo kivusta, jota hän kantoi veljiensä puolesta. Hän halusi jakaa kohtaamistaan Jeesuksen kanssa ja samalla tuoda ilmi, että on olemassa jotain enemmän mitä normaali fariseuksen elämä voi antaa.

Hänen kokemuksensa on joutunut kokemaan moni uskonlahjan saanut hänen jälkeensä. Melkein jokainen on ajatellut, että asiat ovat niin yksinkertaiset, että jokainen ainakin sukulainen ottaa Jeesuksen vastaan, kunhan saa kuulla Hänestä. Pettymykset ovat olleet valtavat ja reaktiot varsin erilaiset. Moni on tullut hylätyksi omien sukulaistensa taholta.

Varmaan jokainen tietää mitä jatkuva kipu merkitsee. Siitä tahtoisi päästä eroon ja moni kipu omistaa myös ominaisuuden, että se voidaan sammuttaa. Kun sain pitkittyneen selkäkivun, joka invalidisoi niin, että elämänpiirini oli noin sadanmetrin luokkaa portailta, niin ihminen on avuton. Sain siihen sitten kiropraktillista hoitoa ja sen jälkeen reviiri laajeni huomattavasti.

Tänä aikana voisi olla kivunaiheita esimerkiksi ne ihmiset, jotka lähetetään rahastettuina ylikuormatussa kumiveneessä lähes varmaan kuolemaan Välimeren aalloille. Kivun aiheena pitäisi olle ne vallanpitäjät, jotka lähes kaikkivaltiaan valtuuksilla tuhoavat ihmiselämää vallanhimonsa siivittäminä. Kivun aiheena pitäisi olla myös ne nälkää näkevät, kun samaan aikaan tuhotaan toisenpäivän ruokaa.

Baabelissa Jumala sekoitti kielet. Jonain aamuna rakentajat kokoontuivat käskynjaolle, mutta kukaan ei ymmärtänyt mitä mestari puhui. Eivät ymmärtäneet toisiaan, että olisi voinut kaverilta kysyä, mitä sanottiin. Nykyisin näyttää siltä, että mielet ovat sekoitetut. Vaikka puhumme samaa kieltä, emme ymmärrä toisiamme, niin erilaiset mielet ovat ihmisillä. Se on kivun aihe, kun on kuin ummikko, jota ei ymmärretä eikä kuulla. Luulen ymmärtäväni vähän siitä mitä hän tarkoittaa Room 9. alussa. Jospa simämme avautuisivat näkemään ja korvamme kuulemaan niin saisimme viisaamman sydämen.