Mahdottomuuksien mahdollisuus

Jouduin mahdottoman asian eteen, kun Biskajalla piti kiivetä laivan mastoon. Pelkään korkeita paikkoja tai ainakin silloin pelkäsin, mutta en voinut sanoa sitä, kunnia esti. Jälkeenpäin olen miettinyt miten nuoret miehet kestivät rintamalla. Pelkäsivät, mutta eivät paenneet. Asia oli niin iso. Miksi muuten aina puhutaan, että he olivat kakskymppisiä poikia, oli kai silloinkin myös aikuisia miehiä. Löysivätkö he hommia töpinästä?

Raamattu on alkanut puhua minulle viime aikoina mahdottomuuksista, jotka olivat kuitenkin mahdollisia. Lapsettomuus oli silloin yksi kipupiste. Miksi se oli niin tärkeää saada lapsi ja esikoisena mielellään poika? Kävisikö selitykseksi hyvinvointivaltion puute? Jokainen tarvitsi vanhuuden huoltajaa ja huoltaja oli parasta olla omasta perheestä. Vai oli omaisuuden periminen niin tärkeää, ettei omaisuus mennyt vieraalle eli palvelusväelle. Vai oliko vieläkin tärkämpi syy? Pariskunta paratiisissa sai lupauksen, että syntyy henkilö, joka vapauttaa synnistä. Niinpä Eeva Biblian mukaan sanoi seuraavaa, kun oli synnyttänyt esikoisensa, poikalapsen.
1. Moseksen Kirja 4

1. Ja Adam tunsi emäntänsä Hevan, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies Herra.

Olisiko tämä syy, miksi lapsettomuus oli paha. Lapseton pari joutui toteamaan, ettei ainakaan meidän perheessämme tapahtunut tuon lupauksen täyttyminen. Jumala näytti voimansa erityisesti kolme kertaa tässä asiassa. Hän antoi lupauksen Abramille pojasta. Abraham uskoi ja toivoi, mutta lupauksen viipyessä alettiin avittamaan Herraa. Sakaria ja Elisabet saivat lapsen enkelin ilmoituksen perusteella ja Sakaria sai olla mykkänä epäilyksensä tähden. Iisakin ja Jeesuksen sntyässä on molemmissa mahdottomuuksien mahdollisuus, mutta eri tavalla. Iisak syntyi tilanteeseen, jossa syntyminen ei pitänyt enää olla mahdollista. Jeesus syntyi tilanteeseen, jossa sen ei pitänyt olla vielä mahdollista.

Jos seuraa ”hengellisiä” keskustelupalstoja, niin voimme havaita monta asiaa, jotka tekevät pelastuksen mahdottomaksi. Joku ajattelee, että kastamattomuus estää pelastuksen. Toinen ajattelee, että lapsena suoritettu kaste on se pelastava, mutta uskovien kaste ja varsinkin toiseen kertaan kastaminen estää pelastumisen, kolmas ajattelee, että uskovien upotuskasteen puuttuminen estää pelastuksen. Ehtoollisesta on moniakin ajatuksia. Jos asettuu ehtoollisvieraaksi kenen kanssa tahansa, vaarantaa pelstuksensa. Jos nauttii väärillä rukouksilla siunatun ehtoollisen, se vaarantaa pelastuksen. Jos toimittaja ja jotenkin väärä henkilö, se vaarantaa pelastuksen. Kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus näkökulmasta riippuen, vaarantaa pelastuksen.

Sovittelevat keskustelijat ovat allianssi-ihmisiä ja vaarantavat pelastuksensa, koska totuus pitää sanoa aina niinkuin se on. Jos joku loukkaantuu, se on hänen syntinsä. Tunteeton usko on aina totuuden paras puolustaja. Mutta Paavali sanoo, että rakkauden puute vie pohjan kaikelta toiminnalta.

Mikä on siis mahdottomien mahdollisuus? Se on Jumalan armo ja rakkaus. Jotka Isä on vetänyt Poikansa luo ja Poika ottanut huolehtiakseen, he kaikki pelastuvat olipa kuinka monta mahdottomuutta tahansa. Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: Kuka sitten voi pelastua? Jeesus vastasi: Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle se on mahdollista, vapaa muistelu. Siinä on meidän kaikkien mahdottomien mahdollisuus Isän vetämänä tulla Jeesuksen luo ja löydämme Hänessä pelastavan armon

Mainokset

Pedon kuva puhuu?

Kaksi lehtijuttua tulee mieleeni, kun otsikon rustasin. Toinen kertoo lestadiolaisesta huolenpidosta miten ”vanhimmat” tulivat vanhuksen kotiin ja kirveellä hakkasivat televison palasiksi. Tällä en tarkoita nostaa ylös noitavainoa haudastaan. Toinen juttu kertoin naapurimaasta miten perhe oli kiinnostunut uudesta tekniikasta niin, että myivät lehmänsä ja ostivat television. Pettymys oli sanoinkuvaamaton, kun se ei alkanutkaan heti toimia mainoksessa tarkoitetulla tavalla. Televisiosta on käytetty nimitystä: Sontaluukku. Maalla varttuneena tiedän mikä sontaluukku käytännössä on. Se oli pieni suljettava aukko navetan seinässä ehkä puolisen metriä kantilleen. Siitä piti ihmisvoimin poistaa se kätetty rehu, jossa oli myös kuivikkeita eli pahnoja. Se oli käsityötä, mutta pelto sai ravinnetta , kun se tunkio sitten vietiin pellolle levitettäväksi. Siinä on mielestäni se luonnon järjestys, joka kierrättää ainetta ja hyödyttää useammassa kohdassa. Joku siis ajettelee, että puhuva pedon kuva on HD-tason televisio.

Jos ajattelemme ohjelman sisältöä, niin kyllä sieltä myös pedon kasvot näkyvät. Hänen nimensä on hajalleheittäjä, joka tulee todistetuksi valtioiden elämässä tapahtuvana kapinointina eli sisällissotina ja hajaannus kohtaa koko maanpiiriä. Valtioita, puolueita, kristillisiä kirkkoja ja liikkeitä. Jopa EU on kokenut ainakin teoriassa ensimmäisen rispaantumisensa. Jossain sanotaan, että vihollinen on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Jokainen sana tulee todistetuksi nykyisessä virtuaalimaailmassa. Saamme päivittäin tietoa miten joku vanhus tai muu henkilö on joutunut varkaan kynsissä menettämään ne bitit, jotka olivet ennen markkoja sukanvarressa. Meille esiintyvät henkilöt arvokkaina, joilla mielestään on oikeus lähettää panssareita sinne, ohjuksia tänne ja pommikoneita myös vähän tuonne. Me näemme kauniiden ja elinvoimaisten kaupunkien murenevan hiekaksi, murusiksi ja joskus järkäleiksi. Me näemme eloonjäänneiden tuskan, kun he käsin siirtelevät betonin palasia tieltä, kun tietävät raunioissa olevan omaisia, jotka ehkä ovat elossa.

Mitä puhuva pedon kuva oikeasti merkitsee? Ihminen on kaksiosainen sikäli, että hänessä on Jumalan kuva, koska Jumala loi hänet kuvakseen kaltaisekseen. Osa meissä liittoutui vihollisen kanssa ja meissä on myös pedon kuva. Peto puhui Jeesukselle sen suuren paaston aikana. Peto puhui hengellisesti koetellen Jeesuksen vakaumuksen perusteellisesti. Peto tuntee Raamatun ja osaa käyttää sitä tarkoituksiinsa. Peto saarnaa myös armoa ja totuutta, mutta armoa se saarnaa silloin, kun Pyhä Henki kehottaisi saarnaamaan parannusta synnistä. Totuutta peto saarnaa silloin, kun löytää Raamattua seuraavan heikon kristityn ja alkaa toimimaan veljien syyttäjänä. Onnellinen hän, joka ymmärtää tämän erotuksen.

Aatami ja Eeva

Isäni kertoi joskus juttuja, jotka olivat hyvin vanhaa perimätietoa. Keskeisessä Suomessa oli syttynyt metsäpalo. Kolme veljestä lopulta todettiin syyllisiksi palon aiheuttamiseen. Käräjätuvassa sitten tuomari haastatteli heistä vanhinta. Hän kysyi, mitä sille nuotiolle tehtiin lopuksi? Poika vastaa: Mooses istui ja ihmetteli. Pietari seisoi ja lämmitteli ja minä sen tuohilla ja risuilla peittelin. Joku lauloi aikoinaan vaikuttavaa laulua: Mistä rakkaus alkoi? Siinähän päädyttiin Aatamin ja Eevan tapaukseen. Totta se varmaan on. Siellähän se alkoi!

Tarkastelemme hetken sitä tilannetta, jota on totuttu luonnehtimaan sanalla: Syntiinlankeemus! Varmaan siinä Aatami vähän riemusta kiljahteli, kun nainen ilmestyi näköpiiriin ja oli kaikkea yllin kyllin. Jumala oli siinä kolmantena, kun Aatami oli tottunut tekemään asioita yhdessä Jumalan kanssa. En tiedä millä nimellä Aatami Ystäväänsä kutsui, mutta yhteys oli saumaton. Yhdessä nimesivät eläimet ja tekivät kaikkea mikä oli tarpeellista. Näyttää siltä, että Jumala jätti heidät kahdenkesken paratiisiin. Ruokaa oli ylin kyllin puissa siis hedelmiä, joilla oli tarkoitus elää. Oli vain yksi kielto, jonka tiedämme.

Mikä voisi olla hyödytys tästä tapauksesta? Esitän yhden ajatusmallin: Aatami esittää tässä kertomuksessa uskoa, joka on toteava ja tunteeton eli maskuliini. Eeva edustaa tunnetta eli tunteellisuutta ja rakkautta ja on femiininen ominaisuus ihmisessä. Jumala totesi, että ihmisen ei ole hyvä olla yksinänsä ja näin teki avun. Näiden piti vain olla tiiviisti yhdessä ja tunteiden uskon ohjauksessa. Kuitenkin kävi niin, että nämä ottivat välimatkaa. Siellä missä usko seisoo paikallaan pystymättä tekemään mitään, siellä tunne-elämä flirttailee vieraitten asioiden kanssa. Tunteeton usko ja uskoton tunne ovat vääristyneet kuvat alkuperäisestä. Tämä tilanne palvelee koko voimallaan käärmeen tarkoituksia, koska siinä syytetään aina toisia ja viimein Jumalaa Aatamin tavoin.

Ilpoisten piiri

Turussa on vaikuttanut jo 30 vuoden ajan ilmiö, jota sanotaan Ilpoisten piiriksi. Joka tiistai se kokoaa ihmisiä yhteen Martin kirkkoon. Tilaisuudessa on toimiva ja elävä formaatti. Joku minutkin aikoinaan sinne sai vieteltyä. Välillä innostus on hiipunut, kun on ollut muuta. Joskus omassa elämäsä on ollut laaksopaikkoja, jolloin ei ikäänkuin olevinaan sopinut joukkoon. Joku asia tuntui vaikealta. Vierustoverin käteen tarttumista en heti sulattanut, mutta nykyisin sekin luonnistaa. Ihminen on oppiva eläin. Samoin voi olla oma itsensä. Minä ilmaisen uskovan vapautta istumalla useasti, kun jotkut toiset seisovat. Elikkä nykyisin viihdyn ihan hyvin, vaikka taustani takia musiikki oli myös totuttelua kaipaava. Vieläkin haluan kuulla sanat eli sanoman. Sanoja lausuvat elävät ihmiset kuolleet instrumentit eivät korvaa ihmisen laulamaa sanaa, jossa on sisältö.

Osallistuin juhlakokoukseen, vaikka kahville en ehtinytkään. Joten ajatukset alkoivat askarrella sen uskollisuuden parissa, joka on ollut elinehto sille toiminnalle. Jokainen tiistai kolmekymmentä vuotta satoi tai paistoi Kuinko moni nykyisin sitoutuu samalla intensiteetillä? Harva! Me elämme erikoistarjousmaailmassa, jossa on kymmenen ovea raollaan ja luikahdamme siitä, joka näyttää houkuttelevimmalta. Kunnia Jumalalle siitä, että Hän vaikuttaa tahtomista ja tekemistä vieläkin hyvän tahtonsa mukaan.

Kun ihminen alkaa miettiä jotain, niin ainakin minulla alkaa asiat rönsyillä pienessä päässäni. Mietin niitä erilaisia Jumalan palvelijoita, jotka ovat julistaneet sanaa näinä vuosikymmeninä.Vaikka itse olen kuullut vain osan, niin siinäkin on laaja kirjo. Aloitetaan vaikkapa äänen käytöstä. Moninaiset tavat ja tyylit ovat hyviä, kun ne ovat aitoja. Joku huutaa ja karjahtelee ja se on hyvä, jos hän palvelee seurakuntaa ja Jumalaa ehyellä sydämellä mentaliteettinsa mukaan. Joskus sellainen ravistelu on hyvä, että taivaallinen todellisuus saa paksuhkot tärykalvot värähtelemään. Joskus on todella hoitavaa kuulla lempeää nöyrää opetusta, jossa on itsekoetun makua ja Pyhän Hengen antamaa viisautta.

Jeesus puhui Pyhästä Hengestä tuuleen verraten. Tuulihan on myös voima liikkuva ilma tekee asioita, nykyisin siitä osataan ottaa ulos hyötyäkin eikä vain puhuta metsätuhoista. Pyhästä Hengestä puhutaan myös voimavirtana. Kun jotain laitetta käynnistetään ja painetaan kontaktorin nappia, alkaa tapahtua uusia asioita. Kuitenkin se jää ylläpitovirran varaan. Onko niin, että kristillisyys jää helposti pitovirralle eikä tapahdu uudistumista ja uutta toimintaa ja hartautta? Kiitos Jumalalle, että on olemassa tulen kantajia, vaikka se ei aina ole helppoa maailman tuulessa, joka mielellään sammuttaisi kaiken. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla uutta! Ehkä parasta olisi se vanha Jeesuksen seuraaminen, johon Hän kutsui ensimmäiset opetuslapsensa ja yhä kutsuu: Seuraa minua!

Huutajan voima

Valtiopäivät ovat avatut. Uusi puhemies astui tehtäväänsä. Hänen lausunnostaan nousi yksi lause ikäänkuin hyppäsi silmille. Hän puhui kovimman huutajan voimasta. Mitä se on? Näin kysyi Luther aikoinaan ja näin voimme kysyä perinteisesti luterilaisessa maassa. Mikä tai mitkä tässä maassa huutaa/huutavat. Voimapatit! Mitä ne ovat? Ne ovat asioita, joilla voidaan sekottaa toisten, lue viattomien elämä. Olipa kerran kansa, joka puolusti maataan! Sellainenkin puolusti isänmaataan, joka ei omistanut siitä yhtään tilkkua. Koti, uskonto ja isänmaa oli se kolminaisuus, joka ratkaisi. Koti oli kai melkein jokaisella, mutta tuskin verenvuodatuksen arvoinen. Tämän kolminaisuuden myötä uskontoa puolusti myös hän, joka tuskin oli kuullut koko asiasta. Isänmaa oli lopulta kaikille se arvo, joka antoi voiman uhrata korvaamattomia arvoja sen hyväksi. Mitä meillä on tänään?

Meillä on tänäänkin eräs kolminaisuus. Ne jotka leikkaavat, ne jotka puhuvat paljon leikkauksista ja sitten leikkausten kohderyhmä. Miksi leikkaaja leikkaa? Miksi leikkauksista puhuja vain puhuu? Miksi leikkauksen kohteet vaikenevat? Leikkaaja leikkaa siksi, että velkaantuvassa maassa käytetään liiaksi rahaa! Mistä hän sitten leikkaa? Hän leikkaa sieltä minne on kylvetty. Minne sitten on kylvetty? Sinne missä ei ole potentiaalia ansaita itse. Miksi ei ole? Ei ole työtä, ei ole voimia eikä ole poliittista voimaa. Miksi puhujat vain puhuvat? Koska kaikki on politiikkaa. Istuva hallitus ei saa menestyä liian hyvin, koska se kutistaisi oppositiota lisää. Toisaalta onhan se mukavaa vedota köyhän köyhyyteen, kun ajetaan omaa asiaa.

Mitä ovat ne voimapatit? Yksi patti on teollisuuslaitos. Asiat näyttävät siltä, että Suomen pitää osoittaa kiitollisuutta tehtaan sijoittamisesta, vaikka se ei maksaisi yhtään veroa. Akateemiset ovat lähdössä ulkomaille. Raha on vain niukasti kansallinen hyve, joka on valmis karkaamaan heti, jos joku yrittää koskea. Yksi voimapatti on ihmisten hyvinvointiin välittömästi koskeva ammattiryhmät. Eli lakkoherkkyys seuraa tarkasti käyriä ja on valmiudessa heti, kun vähän helpottaa. Elikkä se huutaa, jolla on paras ämyri ja tulee kuulluksi.

Miten on mahdollista, että eduskunnassa on ns tavallisia ihmisiä, mutta ovatko tavallisia valinnan jälkeen? Tuskin varsinaisessa mielessä. Maailmassa pidetään yllä illuusiota, että jokainen on oman onnensa seppä. Muutamat ovatkin, mutta tuhatta ikeaa tuskin olisi kartalle mahtunut ja rikastuttanut tuhatta seppää. Työvoimalla tarvitsee olla reserviä, jonkin ajattelun mukaan. Reservit otetan vasta sitten käyttöön, kun vakinainen väki on ajettu loppuun. Mitä on johtopäätökset tästä menosta? Onko niin, että Pilatus, Herodes ja Kaifas ovat jakaneet maan ja pitävät omistaan huolta ja sitten osa istuu temppelien portaanipelessä ja ojentaa kättään almua kohti. Hiljaiseksi saatettuna!

Kai kohta alkaa kuulua Johnnes Kastajan ääni, joka tulee Elian hengessä ja huutaa parannusta. Huutaa siitä, mistä ei paljon huudeta oman lompakon tähden. Huutaa: Jos Herra on Jumala niin palvelkaa Häntä, mutta jos raha on jumala niin palvelkaa häntä! Jos raha on jumala, niin on paljon jumalattomia tässä maailmassa. Kuitenkaan ei sovi sanoa köyhälle, että Jumala kompensoi ikuisuudessa vääryydet. Niin ei tapahdu ilman uskoa Jeesukseen Kristukseen. Tilinpäätöksissä iloitaan suurista voitoista ja jaetaan osinkoja ahkerasti. Olisiko niin, että me kaikki olemme maksaneet liikaa monesta asiasta, ei siis ole pelkästään johdon neroudesta kyse. Tai ehkä on, kun saavat vuodesta toiseen meidät lähes kiitollisuudenvelkaan, kun katkaisijasta syttyy lamppu ja hanasta tulee vesi.

Valtakunnassa kaikki hyvin

Elämme muutaman päivän ikäänkuin välitilassa. Vanha päämies ei ole vielä luovuttanut valtaansa uudelle, vaikka uusi on jo valittu. Saamme olla onnellisia, ettei vallan vaihdossa ole suuria komplikaatioita. Eri tilanne oli Daavidilla ja Saulilla. Vaikka Daavid oli valittu ja voideltu kuninkaaksi, niin vanha valta piti kiinni asemastaan kynsin ja hampain. Kyllä Daavid sitten aikanaan paikkansa sai ja sai kyllikseen hallita. Meillä on nyt illuusio siitä, että uusi presidentti on saanut niin vahvan mandaatin kansalta, ettei hänen valtansa reunoja ole helppo löytää, mutta se on illuusio. Kun pellitetyt takit on laitettu pukupussiin ja alkaa arki niin uusi päämies alkaa näyttää niin samalta kuin entinenkin, ettei minkään oikeasti tarvitse muuttua.

Aina muistelen kansallista myötähäpeää tuntien sitä lautasjupakkaa, miten päämiestä minun mielestäni nöyryytettiin. Ei olisi huono, jos päämies olisi annettu olla päämies ja hänellä olisi ainakin päältäkatsojan rooli. Myös eu asioissa. Luulempa, että miellä alkaa olla ensikertalaiset pääministerit, jotka pääsevät katselemaan ulkomaan näyteikkunoita ja mielistyvät niihin. Onhan se tietenkin niin, että EU:n pitopöydissä on mukavampaa istua, kun sieltä yleensä pyydetään jotain ja joskus saatetaan saadakkin. Eri asia on mennä paikkoihin, joissa pitäisi puhua ihmisoikeuksista ja muista ikävistä asioista. Sinne päämies on sopiva menemään.

Mieleen tulee UKK:n ajalta episodi. Hän oli tapansa mukaan lähdössä duunimatkalle rajan taa. Hänet saateltiin juhlallisesti junalle. Joku evästi: Älä sitten myy meidän maatamme! Johon oli vastaus: Jos tilanne olisi niin huono, minä lähettäisin sinut! Tämä on sitä hersyvää perimätietoa, jonka todenperäisyyttä ei ehkä voi varmistaa. Miksi tälläistä kyhäilen? Siksi, että jossain sanotaan: Ihminen päättää, mutta Jumala säätää! Hänellä on vieläkin kaikki langat käsissään, vaikka antaakin ihmisten luulla jotain suurta itsestään. Kuitenkin ainakin täältä sivusta näyttää siltä, että valta on pirstaleina. Sitä on kohta jokaisella kansanedustajalla yhtä paljon kuin pääministerillä. Jokaisen päättäjän lahkeessa roikkuu muutama terrieri, jotka tekevät taivalluksen hankalaksi. Joku tekee liika ja joku liian vähän. Kyllä nytkin vaalien tuloksen selvittyä onniteltiin kovasti, mutta samalla joku lausui uskollisuudenvalansa, että vahtimista tiukennetaan.

Oi Herra siunaa päämies maamme! Anna rauhan aikoja Herramme!

Jeesuksella kannustinloukku?

Poliittinen retoriikka tuottaa hienoja sanoja. Jos en väärin muista, niin aiempi päämies lanseerasi sanan: Loiskiehunta. Muistaako joku vielä mitä se tarkoitti? Nyt on tullut hyvin tärkäksi sana: Kannustinloukku. Jos puramme se osiin, niin siinä on hyvä osa joka kannustaa. Sehän on myönteistä. Sitten on loukku, joka rakenteesta riippuen ottaa hengiltä niinkuin hiirenloukku. Sitten on loukkuja, jotka haluavat pyydystää elävänä. Onko kannustinloukku sellainen, joka ensin houkuttelee kuin juusto hiirtä ja sitten vangitsee eikä ole selvää, että juustoa tulisi koko ajan lisää. Vai onko kannustinloukku sellainen, joka sellainen, joka houkuttelee elämään vieläkin kehnommin. Suomessa on vaikuttanut legenda nimeltään Lapatossu. Kerrotaan tarinaa, että joku metsätyön johtaja meni katselemaan leimikkoa, joka piti tulla hakattavaksi. Hän havaitsi, että siellähän on jo mies työssä. Hän menee kysymään kuka on hänet pestannut, kun hänen listallaan ei miestä ollut. Luettelee tuntemiaan esimiehiään ja aina sama vastaus: Vielä suurempi herra! Kunnes hän kysyy, mikä hänen nimensä on? Vastaus oli yksisanainen: Nälkä!

Kun elää vanhaksi, muistiin tarttuu kaikenlaista kuonaa. Mieleen tulee vaikutelmia kahdesta haastattelusta. Joskus haastateltiin akateemista henkilöä syystä, että hän eli ilman varsinaista työtä. Hän kertoi yhsityiskohtaisesti mitä mistäkin on saatavissa ja pientä muuta toimintaa niin Suomessa pärjää ihan hyvin ilman työn tekemistä. Tiedän samaan hengevetoon, ettei kaikki voi hyvin, joilla ei ole työtä. Toinen oli hengellisempi haastattelu. Siinä haastateltiin jotain pappia. Silloin oli ilmeisesti sama tilanne kuin nytkin, piispa tai piispoja oli jäämässä eläkkeelle. Haastattelija kysyi aikoiko haastateltava pyrkiä piispan virkaan? Vastaus oli mielestäni jumalisen nöyrä: Piispan virkaan ei voida pyrkiä, se enenempi niin, että Jumala kutsuu siihen. Muistikuva ei ole tarkka, mutta suuntaa antava.

Miten nämä asiat sitten liittyvät Jeesukseen? Paljonkin, jos tiedämme miksi Hän tuli tänne. Hänellä oli yksi ainoa tehtävä: Ryöstää sielut saatanalta! Hänen piti syntyä lapsena eli niinkuin kaikki normaalisti syntyvät. Hän kasvoi iässä ja armossa ja sai tulla aikuisuuteen ennenkuin työ varsinaisesti alkoi. Hän tuli julki synagoogassa. Hänen tehtävänsä oli kouluttaa ja valmentaa iskuryhmä Jumalan asialle. Mistä hän sai kannattajansa? Hän sai tavallisten ihmisten joukosta, jotka eivät pelänneet maineen menetystä, jos seuraavat Häntä. Tosin ajatukset olivat toiset. Jokainen lähti ansaitsemaan ministerin salkkua, kun kuningas astuu valtaistuimelle. Hän oli siis itse työtön, joka oli kokenut myös pakolaisuuden. Kun maassa on vallanhaluisia joukkoja, niin hänet yritettiin myös tappaa, mutta se ei ollut silloin suunnitelmassa. Hänelle tarjottiin myös oikeasti kuninkaan hommaa, mutta Hän ei ottanut vastaan. Jos olisi, se olisi ollut se kannustinloukku. Se olisi jäänyt tekemättä, mitä varten Isä Hänet lähetti. Hänen valtaistuimensa ei ollut kullalla silattu, vaan karkeaa puuta. Hänen kruununsa ei ollut jalokivin koristeltu vaan piikkikasvista väännetty. Hänellä ei ollut valtaistuimellaan kuninkaan purppuraviittaa, Hän oli alasti!

Hän tuli voittamaan sielut Isälleen, mutta ei väkivallalla eikä lahjuksilla, vaan kärsimyksellä. Keppi ja porkkana ovat nykyajan hallitsijoiden valtikat. Hänen valtikkansa oli rakkaus, joka antoi itsensä ihmisten syntien ruoskimaksi. Hänen rakkautensa ei ollut itsekästä, Hänelle suurin ilo on siinä, kun syntinen tulee ristin juurelle saamaan sovintoveren puhdistuksen. Ja sitten lähtee viemään ilosanomaa siitä mitä Hän voi tehdä.