Vihan aika

Suomen historiassa on kaksi vaihetta joita nimitenään: Isoviha ja Pikkuviha. Ne olivat sotia, jotka päättyivät rauhaan ja joku osa maata vaihtoi omistajaa. On jotenkin erikoista se, että vihainen hyökkäys palkitaan maa-alueilla, tosin voittaja on oikeassa ja määrää tahdin. Eurooppaa on kohdannut kansainvaellukset ja hunnisodat. Attila oli niin vihainen joukkoineen, että sanottiin: Ruohokaan ei kasva sinne missä Attila on kulkenut. Vihainen täytyy olla ihmisen, joka tällä kelillä sytyttää maastopalon esimerkiksi Kreikassa. Ihmiset eivät päässeet pakoon. He kohtasivat kohtalonsa jotkut toisiaan syleillen.

Raamattukin puhuu vihan ajasta. Varmaan siitä on annettu myös tuntomerkkejä. Ehkä me näemme jo jotain, jos näemme ja uskallamme katsoa. Olen kuullut luonnehdinnan siitä, että Kolminaisuus on vaihtunut vaivihkaa kolminaisuudeksi ainakin siellä ja täällä. Uusi kolminaisuus olisi siis. Tiede, humanismi ja vääränlainen tasa-arvo. Meidän monen elinaikana on ollut ylimuistoinen nautintaoikeus muutamaan asiaan. Maallisissa asioissa ylimuistoista nautintaoikeutta kunnioitetaan. Jos joku on tehnyt joskus polun pihasi läpi omalle tontilleen, niin se pitää merkitä kauppoja tehdessä rasitteeksi.

Helposti tulee sellainen olo, että elämänpiiri pienenee. Mieleeni tulee eräs mummo, jonka kanssa kävin Teuvan hautausmaalla tarkistamassa arvokasta sukuhautaa. Hautausmaalla oli tehty jotain järjestelyjä ja haudan pinta-ala oli hänen mielestään pienentynyt pahasti. Oliko niin, että hiekkapolku oli nipistänyt siitä vähän. En tiedä, mutta pahaa mieltä se aiheutti hänelle ja se koski myös hänen vanhurskaina täätä erkaantuneita vanhempiaan. Jos olen nuoruudessa kuullut miehen äänen ja nähnyt miehen kädet, kun olen polvistunut ehtoollisen viettoon, niin se ei olekkaan enää ylimuistoisen nautintaoikeuden piirissä ja pakotetaan menemään seitsemän meren taakse, jos vielä haluaa kokea samaa. Humanismi on rautaa!

Jos nuoruudessa on tottunut Luterilaiseen järjestykseen, niin varmasti on saanut myös opetuksen, että Raamattu on ylin ohje jolla mitataan opit ja opettajat. Voihan sitä mitata, kunhan ei puhu ääneen, ettei tule pilkatuksi. Tiede on rautaa! Tieteen arvelut ovat Jumalan sanoja kovempaa valuuttaa nykyisin ainakin näyttää siltä. Olisiko aika herätä? Tai ainakin kääntää kylkeä.

Tasa-arvoa ei kukaan ala arvostella sen klassisessa mielessä, jos vähänkin itsestään pitää. Olen kuitenkin havainnut erään asian, joka on muuttunut melkoisesti. Piispojen pitäisi olla esipaimenia, jotka pitävät lupauksensa mukaan huolta, että toiminta on järjestäytynyttä ja mahtuu puitteisiin. Tähän piiriin kuuluu papiston kaitseminen kaidalla tiellä. Nyt on havaittavissa kuitenkin sellaista tasa-arvoa, että kenen tahansa papin mielipide on yhtä hyvä kuin piispankin. Tietysti silloin saa ollakkin, jos se on sama ja Luterilaista perintöä kunnioittava. Kuitenkin on kuulunut äänenpainoja toimenpiteistä, joita suoritetaan olipa kirkon ja piispojen kanta mikä hyvänsä. Maallisessa vallankäytössä tätä voisi sanoa anarkiaksi.

Voisiko nyt tehdä sellaisen analyysin, että yksilöt ja ryhmittymät tulevat entistä vihaisemmiksi toisiaan kohtaan ja viemme yhdessä kehitystä todellista vihan aikaa kohti ja siinä sitten näkyy eskatologian kuohkeus kukassaan.

Mainokset